Sunnuntai 29.7.2018: Voi ilon päivää! Aapo on kotona taas!

Aapo oli kesäleirillä setä Heepon luona Ruotsin Överkalixissa, eli rotunsa synnyinseuduilla.

"Vielä 1800-luvun lopulta aina toiseen maailmansotaan asti pieni, valkokirjava maatiaispystykorva oli yleinen metsästyskoira Suomen ja Ruotsin pohjoisosissa."

          ----

" Kun Suomeen oli jo ruotsinkielisen sivistyneistön toimesta perustettu oma rotu puuhun lintua haukkuvalle suomenpystykorvalle (1892), ruotsalaiset aloittivat oman puuhun haukkuvan lintukoirarotunsa kokoamisen. Yritys epäonnistui ensimmäisellä kerralla ja se poistettiin rotukirjoista 1948, koska rodun luultiin kuolleen sukupuuttoon."

         ---

"Valkokirjavaa koiraa nimitettiin Ruotsissa mm.  norrbottenin haukkuvaksi lintukoiraksi, valkoiseksi suomenpystykorvaksi, norbotteninpystykorvaksi ja joillakin alueilla pelkäksi koiraksi, koska se oli ainoa koirarotu lapinkoiran ohella Ruotsin pohjoisosissa." 

(Hannu Hämäläinen, Risto Kasanen: Pohjanpystykorvan tie koirasta koiraroduksi. Pystykorva 3/2018)  

         ---
Setä Heepon luona on ollut koko ajan paljon ihmisiä seurattavaksi ja tapahtumia päivystettäväksi. Mintusta ja Aaposta oli tullut heti paita ja peppu, ja Aapo oli seurannut Minttua joka paikkaan. Yhdessä oli kuulemma nukuttukin. Aapo oli juossut päivät pitkät tuhatta ja sataa ajokoira Ronjan häkin ympärillä. Suhde tyttöystävään oli kuitenkin pakosta jäänyt hieman etäiseksi, koska Ronjalla oli vieläkin juoksuaika.

Setä Heepo antoi Aapolle uuden nimen: "Houdini", koska Aapo oli koko ajan livahtanut jostakin pienestä häkin raosta pihalle ja Heepon perään rantaan.

Aapolla oli ollut touhua aamusta iltaan, eikä se ollut näyttänyt ikävöinnin merkkejä, paitsi yöllä, jolloin se oli muutaman kerran ängennyt setä Heepon viereen nukkumaan. Heepo oli joutunut kuitenkin palauttamaan Aapon takaisin omaan huoneeseen. Hellettä oli tarpeeksi ilman ylimääräistä, elävää lämpöpatteriakin.

Heepo on varsinainen koirakuiskaaja, joka puhuu hyvin koiraa. Niinpä, kun Heepo oli sanonut aamulla, että kohta se kotiväki tulee hakemaan, Aapo oli alkanut päivystää ikkunalla kuin kissa. Ilo repesi, kun Eepo ja Veepo tulivat pihaan. Ensin piti rynnätä häkistä Eepon syliin, sitten Veepon syliin, sitten taas Eepon syliin. Aapo oli ilosta läkähtymäisillään. Suuri ilon ja onnellisuuden aalto pyyhkäisi myös Eepoa. Aapo ei todellakaan ollut unohtanut!!

Kotona Aapo vähän oudosteli. Oli hieman välttelevä, ei oikein antanut koskea ja katseli muualle kuin ei olisi ollenkaan paikalla. Murjottelu sulasi vasta vähitellen.

Saattaapa käydä niin, että Eepo nukkuu tänä yönä Aapon huoneessa.

          

Perjantai 27.7.2018: Onkohan Aapo jo unohtanut Eepon ja Veepon?

Monenlaista on nähty ja koettu, mutta ajatukset ovat myös Aapossa päivittäin. Aapo on perheenjäsen, jota on ikävä. Eepo pohtii, onkohan Aapo jo unohtanut Eepon ja Veepon? Haluaako se enää edes lähteä kotiin? Todellisuudessa hoito on kyllä ollut hyvää, ja Aapo on saanut uusia kokemuksia ja päässyt myös rantalomalle tyttöystävä Ronjan kanssa.

Tiistai 24.7.2018: Ikävä Aapoa

Eepolla ja Veepolla on ikävä Aapoa! Touhua siellä kuulemma riittää, eikä Aapo ole ehtinyt ikävöimään, mutta Eepo ja Veepo kylläkin.

Perjantai 20.7.2018: Aapo lähti kesäleirille, mutta Eepolla ei ole hauskaa

Aapo lähti viikoksi hoitopaikkaan, kauas... monen sadan kilometrin päähän, ja Eepo ja Veepo lähtevät huomenna vielä kauemmas.

Vaikka Hachiko-ajatukset (https://fi.wikipedia.org/wiki/Hachiko_%E2%80%93_tarina_uskollisuudesta) piinaavaat Eepoa, Eepo yrittää tsempata itseään, että Aapo on lähtenyt kesälerille, ja leireillähän on aina niin  mukavaa: siellähän on muitakin lapsia, siellä saa ruokaa, siellä saa leikkiä ja temmeltää ja oppia uusia asioita, eikä missään tule niin hyvät unet kuin kesäleirin teltassa...

Niinpä niin! Ihan hyvä mielikuvaharjoitus, mutta tarkemmin ajateltuna Eepolla ei ollut koskaan hauskaa kesäleireillä. Teltassa ei saattanut nukkua, kun kaikki äänet kuuluivat läpi, vesisade kasteli teltan ja varusteet, sitten paleli, leiriohjaaja teki telttatarkistuksia, jossa ilmoittauduttiin armeijan malliin, piti olla suuressa ihmispaljoudessa muka reippaana pelaamassa jalkapalloa ja työntämässä kuulaa, vaikka mieluummin olisi ollut kotona liimaamassa kiiltokuvia vihkoon. Joka ikinen kerta Eepo sairastui leirillä oksennustautiin ja koti-ikävään. Oli helpotus päästä pois, vaikka ei sekään mitenkään mukavaa ollut, kun äiti oli leirillä keittäjänä, eikä kotona ollut ketään muutakaan. Eepon piti mennä naapuriin siksi ajaksi. Kaveri oli ollut myös leirillä, mutta kun Eepo haettiin kotiin, lähti kaveri myös kotiinsa, ja sinne Eepo meni sairastamaan. Kaveri pomotti ja vähän ehkä kiusasikin, mutta oli pakko kestää.

Eepo pakkasi mukaan Aapon ruuat, ruokakupit, lelut, petin, harjan, silmätipat, Eepon koiranhoitomekon nuuhkittavaksi ja kynsisakset. Ruokaämpärin kannessa luki ruoka-ajat ja ohjeet. Veepo lähti viemään. Eepo ei saattanut lähteä mukaan.

Nyt lähdöstä on mennyt neljä tuntia, ja Eepolla on jo kovasti ikävä ja järkyttävän syyllinen olo. Kuka hullu varaa lomamatkan ja luottaa siihen, että Iipo tai Laapo pääsee hoitamaan? Kuka julmuri lähettää pikku koiran hoitoon toiseen maahan asti (= toiselle planeetalle)? Unohtaako Aapo Eepon ja Veepon? Tuleeko tästä nyt loppuelämän trauma? Meneekö hyvä koira nyt pilalle? Hakeeko Aapo Eepoa ja Veepoa? Miten ilta sujuu? Entäpä huomisaamu?

- No, väliaikatietojen mukaan kesäleiripaikalla oli kaksi muutakin koiraa, joiden kanssa voi nuuhkutella tai leikkiä. Paikalla oli myös lapsia, joiden kanssa Aapo oli heti alkanut pelaamaan pallolla. Minttu oli ottanut heti Aapon huomaansa, ja oli jo harjannut Aapoa, ja Aapo oli mennyt hänelle syliin. Varmasti Minttu kyllä huolehtii Aaposta hyvin. Leikkii, lenkittää ja nukkuu vieressä. Voisikohan tällä leiriläisellä olla oikeasti mukavaa?

Eepon ystävät ovat lohduttaneet, että Aapo pärjää kyllä, ja vieläpä paremmin kuin Eepo. Kiitos, ystävät, näistä sanoista...

Mutta kokonainen viikko!- Byääh! Byääh! Eepo kulkee ikkunasta ikkunaan ja ulisee.

Keskiviikko 18.7.2018: Helteen sekoittama pää vai uhmaikää? Vai kumpaakin?

Ennen pentu sanoi: - Minulla olisi vähän nälkä. Voisinko saada hieman ruokaa?
Nykyisin hellehörhö uhmaikäinen karjuu: - Anna, ämmä, ruokaa!

Ennen pentu sanoi: - Menisin niin mielelläni ulos, jos se vain sopii.
Nykyisin hellehörhö uhmaikäinen möykkää: "Saa..! Pee! Päästä minut ulos täältä! En jaksa katella teitä enää!"

Ennen pentu sanoi: - Olisi niin mukavaa, jos leikkisit kanssani."
Nykyisin hellehörhö uhmaikäinen pomottaa: "No heitä kunnolla sitä palloa, senkin lahna! ETTÄ OLET SITTEN ÄRSYTTÄVÄ!"

Haluaisinpa sanoa, että samat sanat, rakkaani, samat sanat. Iltaharjauksen aikana ja aamukainaloinnissa kaikki on kuitenkin toisin.

Tiistai 17.7.2018: + 32 astetta

Helle "hellii". Aapo läähättää. Ruoka ei maistu. Vettä pitää tyrkyttää. Ulkona ei voi olla. Sisällä ei jaksa olla. Suihkuun ei suostu. Viilentäviä valeluja ei anna tehdä. Eepo ja Veepo valuvat jossain sohvilla.

Sunnuntai 15.7.2018: Onni onnettomuudessa!

Käytiin veneilemässä joella. Aapo molskahti veteen, mutta onneksi oli pelastusliivi päällä, ja Veepo sai nostettua Aapon liivin kahvasta takaisin. Shokkihoidon myötä uintiliikkeet löytyivät, eikä vedessä kahlailu ja loikkiminen enää pelottanut.

Torstai 12.7.2018: Voi saateri senthään!

Aapo söi ampiaisen. Naama ja silmät turposivat. Oli tuskainen. Tämä on ollut odotettavissa, kun piha-ampiaisia pitää koko ajan jahdata, eikä ymmärrystä ole. Lääkärille oli aika, mutta sitä ei onneksi tarvittukaan.

Tiistai 10.7.2018: Teknologiatestaajan #metoo

Tänään Aapo kävi testaamassa tutkapantaa Veepon kotiseudulla. Panta toimi hyvin, ja Aapo teki jopa 200 metrin juoksemiskierroksia ja tuli takaisin pillin vihellyksestä. Veepo oli oikein tyytyväinen sekä Aapoon että pantaan.

Tavattiin myös ajokoira. Aapo meni uteliaana tervehtimään,  ja luikahti vikkelästi häkin raosta sisään, ennen kuin kukaan ehti estää.

Se olisi kannattanut jättää tekemättä, sillä häkissä oli Aapoon verrattuna iältään kuusinkertainen ja kooltaan nelinkertainen erittäin himokas nymfomaani, joka alkoi heti kahmia Aapoa jalkojensa väliin. Aapolla oli hätää myydä asti. 

#metoo, sanoo Aapo!

Lauantai 7.7.2018: Rio, o-hoi!

Veepo sanoi, että kaikki koirat osaavat olla veneessä, eikä hän ole ikinä nähnyt, että koira hyppäisi paniikissa veteen, niin kuin Eepo pelkäsi. Veneajelu sujui tosiaankin hyvin. Pelastusliivitkin on kohtuullisen hyvin päällä.

Torstai 5.7.2018: Pentukerhon päättäjäiset

Eilen päättyi Evidensian tarjoama kolmen kerran pentukerho. Tuttujen kavereiden kanssa jytyäminen oli hauskaa, mutta jo hieman rauhallisempaa kuin aiemmin. Välissä oltiin ihan vaan vierekkäin, mutta enimmäkseen kuitenkin alekkain ja päällekkäin.

Kuvassa vasemmalta Doora, Aapo, alla Rico ja oikealla Niisku. Aapo kai luulee, että vain kotipihalle saa pissata. Niinpä kaksi pissaa lirahtikin kerhon lattialle, mutta pikkupojille voi joskus käydä niin, kun on hyvät leikit kesken, eikä malta mennä vessaan.

Tiistaina 3.7.2018: Lore kävi kylässä ja muita vierailuja

Vanhojen tuttujen tapaaminen meni hyvin. Lore on kiva ja sosiaalinen kaveri, ja Aapo ja Lore tulevat hyvin toimeen. Aapo seurasi Lorea kuin takiainen ja matki jalan nostamista. Lore jaksoi hyvin leikkiä ja antoi myös rajoja, niin kuin oikein onkin. Välillä Aapo pantiin häkkiin, jotta Lore sai hetken hengähtää.

Eilen käytiin sukulaisissa ensi kertaa. Vierailu meni mukavasti; ei tullut ollenkaan sellaista paniikkia kuin ihan ensimmäisellä kyläreissulla. Hieman levottomuutta oli, mutta rauhoittuminen kahvipöydän lähelle tuli kuitenkin melko nopeasti. Huomenna on taas pentukerho. Aapon sosiaalinen kalenteri näyttää täyttyvän.

Lähiaikoina tulee sukulaisreissu Ruotsiin, ja sinne Aapo jää myöhemmin myös viikoksi hoitoon. Se on Eepolle tiukka paikka. Tutustumiskerralle Eepo voi lähteä mukaan, mutta hoitoonjättämiskerralle ei. Silmissä näkyy kuva sydäntäsärkevästi itkevästä koirasta, joka juoksee auton perässä kotiin, niin kuin Hachiko. (https://fi.wikipedia.org/wiki/Hachiko_%E2%80%93_tarina_uskollisuudesta)

Muutenkin Aapon asiat menevät vahvasti Eepon tunteisiin. Aapo oli sadepäivänä kopissa niin, että vain pää näkyi ulkopuolelle ja torkkui siinä päivystämässä. Eepo katsoi ikkunasta ja säikähti, että Aapo on jäänyt jotenkin luukkuun kiinni ja kuollut. No, kun ikkunaa kolisteli, Aapo nosti päätään, eikä olisi voinut olla vähempää kuollut. Katastrofin pelkoa on edelleen. Eepon pitää varmaan mennä tutkituttamaan korviensa väli.

Sunnuntaina 1.7.2018: Hau hau, täällä Aapo!

Eepolassa ei juurikaan kuulu enää pennun hiljaista ukinaa, vaan ohikulkijat haukutaan ja ruokaa osataan vaatia kirkkaalla poikasopraanolla. Jalan nostaminenkin onnistuu jo joskus. 2.rokotus on annettu ja passi hommattu. Päästään vaikka Ikean pihalle ruottalaisia haukkumaan.