Tiistai 30.7.2019: Lellipennun onnenpäivä

Oli taas aika viettää noin viikko kesäleirillä Överkalixissa. Leiriohjelmassa oli "Ronja-serkun" kanssa leikkimistä, melkein uimista (rantavedessä edestakaisin juoksemista ja kahlailemista), häkkielämää myös öisin, luiden kaluamista ja lasten kanssa leikkimistä ja ulkoilua. Virikkeitä ja tapahtumia riitti, ja huolta pidettiin.

Kotiinlähdön aikana ilo oli kuitenkin ylimmillään, kun Eepo ja Veepo tulivat hakemaan. Aapo tiesi heti, että nyt mennään kotiin ja hyppäsi reippaasti paikalleen autoon. Kotona annettiin herkkuja ja pestiin leiriravat ja harjattiin. Hellyysvaje täytettiin moneen kertaan. Iltatoimien jälkeen oli hyvä kellahtaa omaan petiin. Nyt on taas kaikki hyvin: ihana 10 asteen viileys ja arkirutiinit.

Lauantai: 13.7.2019: Reissua ja riehumista

Mamma sannoo, että olen jo aika iso poika: 1 v 4 kk!


Mulla oli tiistaina synttärit, mutta niitä ei nyt erityisesti vietetty. Ajettiin autola vaan koko päivä. Oli vähä hoppu kotia, ko Laapo oli tullu.

Me käytiin autola jossaki aika kaukana. Matka suju mukavasti, ko pysähyttiin parin tunnin vällein. Oltiin hotellissa. Sielä sain hienon tervetuliaispussin, jossa oli herkkupatukoita ja puruleluja ja kakkapusseja. Mulle annettiin oma petiki.

Hissi oli vähä siisti! Oli mahtavaa ajela sillä ees ja taas. Löysin käytävällä oman huoneen ovenki kerran. Pärjäsin ihan hyvin, ko Eepo ja Veepo kävi jossaki. Viimisenä aamuna en ennää jaksanu esittää, vaan annoin haukun raikua. Ko Eepo aukaisi (kuulemma vahingossa) ikkunaverhot, ennen ko ne lähti syömään,  niin  hyppäsin sängyle ja haukuin kaikki, mitä näin. Voi vitsi ko oli hauskaa! Ne oli kuitekki mulle niin ko vihasia, ko ne tuli takasi.

Tänä päivänä mentiin pitkästä aikaa puistoon. Tehtiin tärskyt Veetin kanssa. Ennenki meilä on ollu mukavaa ja niin oli nytki. Melkein tunti juostiin ja painittiin.

Tuli sinne yks pimuki, Iitu, ja se oliki aika mielenkiintoinen tappaus. Vähä yritin iskeä sitä, mutta Eepo tuli häiritteen. No jatkettiin sitten Veetin kans ihan omia juttuja.

Maanantai 1.7.2019: Touhua ja tohinaa Pystykorvapäivillä

Me käytiin mamman kans Pystykorvapäivilä lauantaina.( https://spj.fi/events/pystykorvapaivat- 2019/ ) Olipa siellä paljon kavereita ja tohinaa! Enimmäkseen kaikki oli mukavia, mutta muutama äkänen ärähtelijäki oli mukana. Minua kehuttiin: "Onpa komea uros!", " Onpa hyvät värit." " On oikein sopusuhtainen".  "Onpa se ihana!" Mamma oli minusta ylpeä ja se tuntu mukavalta. Ihmiset sanoi, että kannattais osallistua näyttelyyn.

Niinhän me sitten sunnuntaina osallistuttiin johonkin match showhun. Eihän me oikein tiietty, mikä se on ja miten sielä pittää käyttäytyä, mutta juosta piti ja seisoa piti ja hampaita piti näyttää. Aluksi näytin tuomarille pyllyä, mutta onneksi se oli kiva ja sano,  että pittää seisoa toisinpäin. Sitte se neuvo, mitä pittää tehä, ja pääsin aika nopeasti kärryile. Taas se kehu, että paikotellen meni jo aivan hyvin ja että jos vähä harjotellaan, niin ollaan jo ihan pro! Saatiin ensikertalaisen erikoispalkintoki!

No, se oli oikeastaan aika lelliä. Sielä kyllä katottiin vain, miten me liikutaan. Minusta ei sanottu mittään. Voisin vaikka alkaa harrastaan tätä. Mamma innostu sen verran  asiasta,  että ehkä me käyään ainaki harjotuksissa opettelemassa käyttäytymistä. Näyttelytilanne oli kyllä aika hermostuttava, ko oli niin paljon koiria, ääniä ja ihmisiä, ja melkein kaikki haukku koko ajan. Me oltiin kumpikin aivan poikki.

Minusta me pärjättiin mukavasti, vaikka oli ihan eka kerta kummallekin. Yksi koiraemäntä kyllä sanoi mammalle turhan pahasti, että ette viittis tulla kiinni ihan perseeseen. No eihän se tienny, miten siinä kehässä pittää olla.  Mulle tuli kyllä mamman puolesta paha mieli!

Mamman kans on mukavaa, ko se uskaltaa tehä monenlaista uutta ja kivvaa. Se kuljettaa minua eri paikoissa ja koirapuistossa. Sen kans on mukava leikkiä, ko se osallistuu niin täysilä. Minusta tuntuu, että kyllä siittä vielä hyvä koira tullee.

Punaisella matolla superstarojen malliin.
Mukana myös lammaslinssilude