Kun mamma pakkasi tavaroita, seurasin silmä kovana, onko merkkejä siitä, että pääsen mukaan. Sitten se sanoi: "Auto!" Tiesin heti, mitä se tarkoittaa ja hyppäsin kyytiin.Ensin luulin, että mennään koirapuistoon; tärisin ja vinguin innosta. Into vähän laantui, kun ei käännyttykään sinnepäin. Sitten ajattelin, että ahaa, mennään siis metsäretkelle. Vinguin taas myöntymisen merkiksi, mutta sitten huomasin, että matka vain jatkui. Päätin lopettaa vinkumisen ja seurasin vaan, missä mennään.
Ensin ajettiin melko lailla suoraan. Sitten käännyttiin muutaman kerran. Ajettiin taas pitkästi suoraan ja päästiin perille jonnekin. Se tuntui jotenkin tutulta paikalta.
Pääsin taas ajamaan hissilläkin! Olisin painanut nappia, jos vain olisin ylettynyt. Kuljin mahtavan leuhkasti portaissa ja opin nopeasti, missä me nukutaan.
Naapurista kuului haukkumista. Haukahtelin minäkin, kun mamma lähti käymään jossakin, mutta esitin kyllä sujuvasti hiljaista ja kilttiä, kun mamma tuli takaisin.
Ekaksi käytiin pikku lenkillä päivällä, ja sitten vielä illalla pimeässä. Se oli jännää, mutta mamma halusi melko nopeasti kääntyä takaisin, kun se epäili, ettei minusta ole puolustajaksi, jos joku olento vaanii pimeässä.
Yön jälkeen käytiin vielä aivan mahtavassa paikassa pitkällä lenkillä. Siellä oli paljon puita, joissa kasvoi jäkälää ja naavaa. Oli hiljaista ja hyvää ilmaa nuuhkittavaksi. Mammakin nuuhki ilmaa ja pani oikein silmät kiinni. Olisin halunnut juosta vapaana ja yritin hulluna vetää mammaa perässä, mutta se ei päästänyt irti.
Ja sitten lähdettiinkin kotiin. Kotimatkalla pohdiskelin filosofisia kysymyksiä ja torkuin. Mamma sanoi, että se oli semmonen mindfulness-loma.
Yön jälkeen käytiin vielä aivan mahtavassa paikassa pitkällä lenkillä. Siellä oli paljon puita, joissa kasvoi jäkälää ja naavaa. Oli hiljaista ja hyvää ilmaa nuuhkittavaksi. Mammakin nuuhki ilmaa ja pani oikein silmät kiinni. Olisin halunnut juosta vapaana ja yritin hulluna vetää mammaa perässä, mutta se ei päästänyt irti.
