 |
| Näkyykö koira? |
Aapo oli tänään,
Kyllä metsä on Aapolle kuitenkin oikea elementti. Ilman metsästystarkoitustakin Aapo juoksee laajaa kierrosta, hyppelee mättäiden yli ja loikkii korkeita loikkia, kun saa olla vapaana. Aapo tulee aina välillä kuittaamaan ja katsomaan, ovatko ihmiset tallella. Suu on naurussa.
Nyt eletään mukavia aikoja myös yhteisymmärryksen vahvistumisen ja viestinnän kaksisuuntaisuuden vuoksi. Aapo ilmaisee hyvin itseään. Ulos pyytäminen sujuu pienen vinkumisen tai vetoavan katseen avulla. Joskus pelkkä oven vilkaisu riittää. Lenkillä Aapo osaa odottaa hyvin lupaa tien ylitykseen, ja ojan ylityksessä selvästi odottelee ja tarkistaa, millä vauhdilla on sopivaa mennä, ettei mamma kaadu. Lenkin jälkeen terassilla on mukavaa jutella ja läppäistä tassua.
Häkkiin meneminen mamman kanssa on nykyisin jarruttelua ja temppuilua. Nukkuminen sisällä olisi niin mukavaa. Häkissä tosin on sohva, kuivat ja lämpimät matot sekä lämmitetty koppi, joten nukkumista voi ihan hyvin jatkaa siellä. Pitää kai vaan osoittaa omaa tahtoa. Tosiasiassa pitemmänkin työpäivän jälkeen Aapo voi häkissä ihan hyvin ja on rauhallinen.
Naapurin aidan takana olevalle koiralle, jota ei koskaan näe, pitää käydä säännöllisesti rähisemässä, ja tiellä kulkijoita pitää pontevasti haukkua ja kommentoida. No, onhan se koiran tehtävä pitää vahtia, mutta välillä ihmiset säikähtävät, kun rähinä alkaa.
Leikkiminen on Aapon mielestä edelleen mukavaa. Sitäkään viestiä ei ole vaikea ymmärtää. Pitkäjalkainen apina on tällä hetkellä mieluisin lelu. Parhaat leikit ovat:
Hyvää syntymäpäivää, Aapo! ❤️
syntymäpäivänään, metsästystouhuissa, ja kuulemma pärjäsi siellä hyvin. Yksityiskohdat eivät kuitenkaan ole tämän blogin sisältöä, koska tämä on myös lintuystävällinen blogi, jonka periaatteen mukaan linnuillakin on oikeus olla olemassa.
Kyllä metsä on Aapolle kuitenkin oikea elementti. Ilman metsästystarkoitustakin Aapo juoksee laajaa kierrosta, hyppelee mättäiden yli ja loikkii korkeita loikkia, kun saa olla vapaana. Aapo tulee aina välillä kuittaamaan ja katsomaan, ovatko ihmiset tallella. Suu on naurussa.
Nyt eletään mukavia aikoja myös yhteisymmärryksen vahvistumisen ja viestinnän kaksisuuntaisuuden vuoksi. Aapo ilmaisee hyvin itseään. Ulos pyytäminen sujuu pienen vinkumisen tai vetoavan katseen avulla. Joskus pelkkä oven vilkaisu riittää. Lenkillä Aapo osaa odottaa hyvin lupaa tien ylitykseen, ja ojan ylityksessä selvästi odottelee ja tarkistaa, millä vauhdilla on sopivaa mennä, ettei mamma kaadu. Lenkin jälkeen terassilla on mukavaa jutella ja läppäistä tassua.
Häkkiin meneminen mamman kanssa on nykyisin jarruttelua ja temppuilua. Nukkuminen sisällä olisi niin mukavaa. Häkissä tosin on sohva, kuivat ja lämpimät matot sekä lämmitetty koppi, joten nukkumista voi ihan hyvin jatkaa siellä. Pitää kai vaan osoittaa omaa tahtoa. Tosiasiassa pitemmänkin työpäivän jälkeen Aapo voi häkissä ihan hyvin ja on rauhallinen.
Naapurin aidan takana olevalle koiralle, jota ei koskaan näe, pitää käydä säännöllisesti rähisemässä, ja tiellä kulkijoita pitää pontevasti haukkua ja kommentoida. No, onhan se koiran tehtävä pitää vahtia, mutta välillä ihmiset säikähtävät, kun rähinä alkaa.
Leikkiminen on Aapon mielestä edelleen mukavaa. Sitäkään viestiä ei ole vaikea ymmärtää. Pitkäjalkainen apina on tällä hetkellä mieluisin lelu. Parhaat leikit ovat:
- Juostaan peräkkäin rinkiä olohuone - keittiö - eteinen - olohuone (Aapo edellä)
- Aapo kantaa lelua, jota yritetään napata.
- Kannetaan lelua yhdessä juosten,
- Puijuutetaan lelua ja heitellään sitä,
- Heitetään tennispalloa, ja Aapo koppaa sen pompusta suuhun.
- Lumen alta on myös mukava kaivaa jäätyneitä palloja ja villasukkia. (Aapo kaivaa, mamma ei.)
Hyvää syntymäpäivää, Aapo! ❤️
