Torstai 19.12.2019: Aapon päivää ja koirajuttuja

Mamman kyljessä

Kattoin eilen kalenterista, että mulla on nimipäivä 18.12. Aapo-nimi mulle tuli Seittemästä veljeksestä. Mamma sannoo, että se on hyvä kirja ja että Aapo on porukan viissain veli. Ja niilä on kaks koiraa: Killi ja Kiiski. Siittä mulle on luettu vain se Seittemän koiraveljestä
 -versio, mutta pääsin siittäki kyllä kärryile. Se oikea luetaan kuulemma jonku vuen päästä. Sitte ko olen vähä isompi.

Vasta mamma luki mulle semmosen kirjan ko Kingi ja joulujen joulu. Se oli mukava kirja! Se kerto 16 vuotta vanhasta Kingi-koirasta, joka valmistautu joulun viettoon perheensä kans. Parasta oli se, ko perhe kuljetti Kingin rattaila kuusenhakumatkale. Se ei olis jaksanu kävellä sinne itte. Oli seki mukava kohta, ko Kingi söi koko piparkakkukaupungin, mutta huh, mulla kyllä mennee maha sekasi jo ajatuksesta!

Mamma haki kirjastosta semmosenki kirjan ko Molli, maailman viisain koira. (- Miten niin muka?!! No en kyllä usko, että on!!! )

Koirankynnen leikkaajanki se on lukenu ja Kylän koirat, ja siittä se sano, että pitäski lukea uuestaan, ko on unohtanu  melkein kaikki.

On se aikonu lukea Koirapuisto - ja Koirapuistoromaaninki. Ihmettelen vähä, ko on niin samanlaiset nimet...Miten siinä pyssyy järjestyksessä, että kumpi on kumpi ja kuka ne on kirjottanu? Keskuspuiston yksinäinen  ja Susikoira Roi on tietekki niin ko klassikoita, niin ko Lassietki. Nehän on luettu mulle jo pentuna.

On meilä tarkoitus lukea myös se Bim mustakorva. Siittä on paljon kuultu, mutta  ei vielä ole luettu. Saa näkyä, miten meile käy. Se on vissiin joku itkukirja.

Maanantai 9.12.2019: Talonvahtina

Olin tässä muutaman päivän talonvahtina. Sehän oli ihan lelliä hommaa! Meikä vahti taloa ja Iipo ja sen ystävä vahti minua. Iipon kavereitakin kävi. Rapsutuksia riitti ja syleihinkin pääsin. Kaiken huipuksi pääsin mamman kavereiden kanssa lenkille. Vähän siistiä! 

Olen jo iso poika, ja taas on synttärit!  Jotku viettää synttäreitä vain kerran vuessa, mutta mulla ne on joka kuukausi! Mamma pittää siittä huolen.

Olen ihmetelly, että mikähän se tenniskyynärpää oikein on. Mamma sannoo, että sille tulee semmonen, ko se joutuu kiskomaan minua lenkillä. No omapa on vika! Miksi se ei vain anna minun rauhassa nuuskia ja nuolla mahtavia märkäläjiä niin kauon ko haluan. Miksi pittää muka vain mennä etteenpäin koko ajan?

Mutta Veepon kanssa mettässä on kyllä tosi kivvaa! Veepo kehhuu minua ja meikäpoika se vaan juoksee ja haukkuu ja hakkee mettoja ja pyitä ja mitä niitä nyt on. Se se vasta on koiran elämää!

Vaikka talonvahtihomma oli aivan mukavaa, päätin kuitenki seuraavana päivänä mammale vähän mököttää ja komentelin sitä minun silittelyhommiin.