Ensiksi piti olla rusetti kaulassa jossaki mettän keskelä. Oli jännää, ko oli koko ajan pimeää, eikä kuulunu mittään. Sitte sai vähän aikaa köllötellä kotona rauhassa.
Sitte piti mennä kouluun. Se oli hauskaa! Sielä oli muitaki kavereita. Juostiin ringissä ja pujoteltiin toisten takkaa ja eestä. Sitte piti seisoa. Meinasin aina vaan istua. Mamma sano, että tajusin kaikki muut hommat nopeasti, ja sain palkkaa. Koulupäivä kesti tunnin. Voisin mennä toistekki.
Sitte oli Iipo ja Laapo kotona, just minun synttärinä. Täytin 1 v 10 kk. Voi että oli mukavaa! Ne on aina niin ahkeria rapsuttelijoita. Ko Iipo päästi minut Laapon huoneeseen, hyppäsin suoraa päätä Laapon sänkyyn, eikä kukaan ehtiny ees kieltää. Olin supernopea rakettimies! Sitte kävi niin, että mamma ja pappa hävis taas jonnekki. Onneksi sain olla Laapon kans kahestaan kotona.
Vähä mulla tuli mammaa ja pappaa ikävä ja päätin taas vähän mullistella niille, ko ne tuli takasi, mutta aika nopeasti kyllästyin siihen murjotushommaan.
Ja sitte: olen käyny vielä koiraporukan kans yhteislenkillä. Sielä oli kaksi pohjistaki, mutta se toinen oli mulle äkänen. Sitte oli vanhoja tuttuja aikasemmalta lenkiltä: Pimpula ja Carla. Kaikkien nimiä en nyt muista.Yhteensä meitä oli kait melkein 12. Alussa siellä parkkiksella olin aika täpinöissä, mutta ko lähettiin liikkeele, aloin mennä mamman kans aivan omia kulkujani, enkä ennää välittäny muista. Halusin olla keulila.
Tykkään kavereista ja haluaisin aina lenkilä hönköillä niitten tykö, mutta minua nyt jotenki koosataan ja koulitaan, ja koko ajan hoetaan vain: "Ohi! Ohi!" Joskus saan palkkaa, mutta aina en. Jos joku rähisee mulle, rähisen sille takasi. Välistä kävelen kahela jalala, että näkisin paremmin, kuka tullee vastaan. Sitä ne ei onneksi kielä.
Lenkilä on hauskaa nuolla pissoja. Mamma sannoo, että olen brutaali. Se tarkottaa varmaan, että jotenki suloinen.
