Meilä on ollu mamman kanssa vähä välit poikki, ko se alko niin kauheasti minua alistahmaan. Mie en saanu muka lenkilä vettää ennää yhthään, enkä saanu ryntäilä laiasta laithaan, enkä saanu nuola pissoja niin paljon ko halusin. Mamma piti vain hihnaa kireällä ja sano mulle, että mie se päätän tästä asiasta, ekkä sie! Lenkin jälkheen mamma mullisteli ja pani minut takasi häkhiin, eikä ottanu sisäle ko tunnin tai kahen päästä. Minut jätethiin huomioimatta, ko tahoin sisäle ja ulos, sisäle ja ulos, sisäle ja ulos, ja ko mie järjestin kauhean shoun lenkile lähtiessä. Mie aattelin, että sille on tullu varhmaan vaihevuoet, ko siittä on tullu niin äkänen. Kurinpitotoimet jatkuit jonku aikaa, ja kyllä mie sitte tajusin, mistä mamman kenkä puristaa. Että minun se häätyy muuttaa käytöstä, jos meinan päästä mamman kans sovinthoon. No, miehän muutin. Nyt lenkit on sujunu taas aivan mukavissa merkeissä.
Nyt meilä on taas lepposaa olla yhessä, ja kyllä se on minustaki mukavampaa ko olla riioissa.
