Perjantaina 10.12.2021: Kaksi kuukautta elämästäni

Viimeksi ko mie kirjotin, olima sopinu riiat mamman kans. Sen jälkheen on ollu aivan lepposaa. Olen käyny yhen kerran mettälä Veepon kans. Mie olen hyvä mettäkoira. Lennän ko raketti ja haukun lintuja.

No sitte mie olin innoissani, että taas pääsee methään, ja mammaki lähtee, mutta se oliki taas vain semmonen puuhunköyttämisreissu ja mamman kahviretki. Niitä mulla ei oikein hermo kestä. Mitä varten pittää tulla methään istuhmaan tulile ja juohmaan kahvia? Eikö sielä tosihaan voi jotaki mukavampaaki tehä ko vain istua paikoihlaan kahvia juomassa? Booring buumeri!!

Rapsutuksista mie en saa tarpheeksi. Jos mamma rappaa liian vähän aikaa, mie voin jäähä makkaahmaan takajalka ylhäälä sen merkiksi, että ei se vielä mihinkhään riitä. Tule takasi!

Ja kyllä se aika useasti tehoaaki ja voi että on ihanaa! Varsinki iltarapsutukset antaa aina hyvät unet. Onneksi mamma ymmärtää minua niin hyvin. Ja mie ymmärrän mammaa. Meilä on hyät ja rakhaat välit.

No sitte oli semmonen hösöpäivä, että mamma vei minut Mustin ja Mirrin joulukuvvaukseen, jossa kuvvaajana oli TP-kuvat. Mamma ajatteli kyllä viissaasti, että pittää mennä ajoissa, että kerkiää käyä vähä lenkilä ennen kuvvausta. Mulle se paikka oli aivan uusi ja niin täynä mielenkiintosia infopisteitä ja uusia naahraitten Tinder-viestejä, että mulla pyörähti hormoonimassit täyskäännöksen ja magneettinuoli alko pyörihmään vinhaa vauhtia. Sitte ko menthiin sisäle, niin sieläki oli uusia tuttavuuksia ja kaikkia herkkuja ja mulla meni polla vielä enemän sekasi. 

Mamma löysäsi multa valhjaat ja yritti, että otethaan rusettikaulakuva, mutta rusetti oli löystyny, eikä se piättäny mithään. Ei ollu pantaakhaan kaulassa. Mie tulkittin tietekki niin, että voin vaphaasti liikkua sielä liikheessä ja lähin tutkihmaan paikkoja kuvvauspaikalta kaks kertaa. Mamma tuli perhään ja kanto minut takasi. 

No,  mie saaloin kieli ulkona ja piilotin korvat kostoksi. Näytin mamman mielestä vähäjärkiseltä hylkheeltä. Mammaki tais olla hermona, ko se meinasi kaataa sen kuvvaajan varjot ja perruutti sen pääle. No sitte, ko mamma tajusi laittaa valhjaat pääle, mie pystyin rauhottuhmaan ja tuli niin ko turvalisempi olo. Viime hetkilä saathiin sitte yks kuva, jossa korvat kyllä näkkyy, mutta Tinder-viestit pyörii aika laila mielessä. Mie näin, että mammaa harmitti, mutta se yritti olla reipas ja sano, että rusettikaulakuvat otethaan sitte kotona. Ko päästiin kotia, mie menin heti häkhiin nukkuhmaan.

Tuo kuvvaus ei menny niin hyvin, mutta pääsin mie senthään Pystykorva-lehen kalenteripojaksi luukhuun 8. Se otethiin viime vuen jouluna koassa tulen loimussa. Se oli ihana hetki. Iipo ja Laapoki oli kotona. 

Kalenterikuvan myötä mie, Eepo ja Veepo toivotamma teile kaikile oikein mukavaa joulunaikaa ja hyvvää joulua.