Hei kaikki! Antheeksi, että päivitys on viipyny, Mie olen ollu tosi kiihreinen fanipostiin vastaamisen kans, ko sitä tullee ovista ja ikkunoista. Somessa huuelhaan, että missä postaus viipyy; met emmä jaksa ennää oottaa! Postilaatikossa on kirhjeitä ja kortteja, joissa kysythään minun mielipiettä siittä ja tästä ja tuosta. Mie olen pitäny kunnia-asiana, että vastaan kaikhiin henkilökohtasesti, niin ko Joulupukkiki. Sitte on vielä ulkona nuo Facebookin päivitykset kavereilta ja Tinder-viestit neiteiltä. Oo herratun aika! Mie olen aivan täystyöllistetty, ko mulla on kaiken lisäksi vielä päivätyö tuola pihavahtina päätoimisena oravanhaukkujana ja takapihan tyypille rähisijänä, niin meinaa välilä aika mennä kortile. Mutta en mie valita. Mie kiitän suosiosta ja iloitten teän viesteistä.
Tammikuussa mulla tuli täyteheen 3 v 10 kk, ja helmikuussa täyttyy 3 v 11 kk. Maaliskuussa mie täytän jo neljä! Mie olen mies parhaassa iässä, enkä mie ole hullumman näkönenkhään. Mutta ei mulla ole vielä tyttöystävää. Mamma riittää mulle oikein hyvin.
Mutta kyllä mulla kävi tyttöystävä lenkkikaverina. Se ei ole semmonen tyttöystävä, niin ko ensimmäisenä tullee miehleen, vaan se on semmonen pikku kaverityttö, 6 kk ikäinen silkkiterrieri Sani. Se ja sen emäntä kerkisi tulla meile sisäle, ko met mamman kanssa käythiin esilenkilä. Mie hoksasin heti pihala, että joku on tullu meile ja seurasin sen jälkiä nokka maassa. Sisälä mie näin heti, että ai Sanihan se on. Met näimä sielä koirakuvvauksessa viimeksi. No, vähä nuuhkithiin toisia ja sitte lähethiin lenkile. Mie pittiin huolen, että saan kulkea eelä, ko kerran olen isompi ja vanhempi. Sani tuli perässä. Mie käänyin aina välilä kattohmaan, että pyssyykö se perässä, ja hyvin se pysy, vaikka se on minua vain polhveen asti. Kiersimä melko mukavan lenkin ja varhmaan käymä uuestaanki. Ja se Sanin emäntähän on minun vanhoja tuttuja ja kuuluu minun lauhmaan etäjäsenenä. Oli mukava vähä moikata sitäki pitkästä aikaa.
Mie olen kuulu, ko mamma on puhunu, että yhele tutule on tullu pohjiksen pentu, ja sen nimi on Rokka. Net tullee käyhmään meilä, sitte ko pentu on saanu kaikki rokotukset. Se on varhmaan mukavaa! Jos mamma kerkiää meitä kuvata, niin niitä näkkyy sitte myöhemmin täälä.
Kyllä mie papastaki tykkään, niin ko kuvasta näkkyy. Meilä oli tuossa pikkunen juttutuokio. Kyllä mie kuuntelin kaikki, vaikka korvat hävisikki. Ja alhaala on vielä yks haaristelukuva. Mamman mielestä mie olen nuissa haaristelukuvissa jotenki vastustamaton.
Tässä taas kaikki tällä kertaa. Kiitos viesteistä ja pysythään kanavalla. 💓
