Yhtenä päivänä oli kauhea tuuli, ja siittä mie tykkää yhthään. Enkä mie tykkää katolta kuuluvasta jyrinästäkhään. Mamma sannoo, että katolta vain tullee lumet alas, että siittä ei tarvi välittää, mutta vaikka mie en siittä kaikkea ymmäräkhään, mie ymmärän kyllä, että KATTO. Sillon minua pelottaa ja mie kuljen mamman perässä koko ajan.
No sitte tällä viikola mamma luki lehestä, että joilekki tullee LAKKO. Mie kysyin, että mitäs se tarkottaa. Mamma selitti, että sillon jokku ihmiset ei mene töihin ja ne tekkee mitä ne haluaa sillon. Mie sanoin, että ahaa, kyllä se lakko sitte mullekki soppii. Mie lopsautin silmät kiini ja panin nukkuhmaan.
Sitte se vielä luki lehestä, että semmonenki ko työtaistelu voi olla. Mie hoksasin, että molen käyny jo neljä vuotta työtaistelua siittä, että saanko mie olla pirtin sohvala vai en. Tähän asti on aina kieletty ja mie olen kyllä oppinukki hyppäähmään sohvalta alas aina, ko mamma kattoo minua siihen malhiin. Mutta nyt mie saan olla sohvala! Yhtenä yönä ko mie olin sohvala ja mamma näki, niin mie hyppäsin heti alas niin ko ennenki, mutta mamma nosti minut takasi sinne ja sano, että nyt sulla on uuet säänöt, eikä sinua ennää siittä kieletä. Siittä tuli mulle VOITTO. Seki vain mulle kyllä soppii. Mammaa on niin helppo pyörittää ja nykysin se antaaki mulle jo kaikki periksi.
