Heepon kans mie olen hyvä kaveri, ja met tykkäämä käyä sorsastamassa yhessä. Me olema ko kaks veljestä, karvanaamoja ja ruskeasilmiä kumpiki. Taapo ei ole aikasemmin oikein ollu minun kans. Se on vähä esittäny, ettei se muka minusta välitä, ko sillä on omaki koira. Taapo on kuitenki semmonen, että kaikki met koirat tykkäämä siittä. Mieki tykkään, ja tuola reissula mie otin Taapon omaksi ja liitin sen omhaan lauhmaan. Tykkäsin olla sen lähelä ulkona ja sisälä. Mie menin sen viehreen nukkuhmaanki. Taapo oli mielissään, vaikka taas muka esitti muuta. Reissun jälkheen mulle tuli hyvä mieli, ko mie kuulin, että Heepo oli kyselly, että koska mie tulen kylhään sen tykö.
Mie pääsin nyt eka kertaa moottorikelkan reen kyythiin. Veepo piti minua sylissä, eikä minua sitte ennää pelottanu yhthään, vaikka kelkka piti kyllä kovvaa ääntä. Reissu oli mukava, ja mie näin yhen matheenki sätkyttelevän jäälä. Ensiksi mie ajattelin, että mikä helvattu tuo on, mutta ko mie huomasin, että kalahan se on, jätin sen siihen sätkyhmään ja lähin vähä kauemmaksi.
Mulla on jonku aikaa kutissu silmiä, ja rähmää on valunu aivan poskile asti. No mamma tilasi sitte ajan lääkähriin. Minut piti kuulema rokottaakki. Kyllä mie muistin, että sielä on ennenki käyty, mutta sielä oli niin paljo hajuja, että mie menin vähä kierroksille. Sitte ko meän aika oli mennä tutkimushuohneesseen mie porisin vähä lääkärin kans ja hyppäsin tutkimuspöyäle aivan itte. Olin mie kyllä vähä hermostunu ja saaloin aika laila, mutta yritin ainaki olla reipas.
Sitte se lääkärin perhana teki tempun, jota mie en sulattanu yhthään. Se alko kääntelhmään minun silmäluomia ja mie ajattelin, että irti niitten käpäliesti kans! Se ei uskonu mithään ja mie aattelin, että saamari, nyt mie lähen täältä, että kaivele omia silmiästi niin paljo ko haluat, mutta minun silhmiin et koske! Se määräsi mamman piättähmään minua paikoihlaan ja kuttu hoitajanki toiseksi. Pistin vasthaan kympilä. Sitte hoitajan rääpäle pani mulle kuonon pääle semmosen pussin, että en saanu suuta ennää auki, ja piättäminen jatku, ja silmien kaivelu tikula ja jotaki ainettaki panthiin silhmiin. S...tana, että otti se touhu päähän, ja mie ajattelin, että tätä mie en anna teile ikinä antheeksi. Mammaki oli siinä matkassa. Miten seki saatto kohela minua niin?! Miksi se ei kieltäny niitä?! Mulle vain jotaki sössötti, että rauhotu. Miten siinä muka voi rauhottua?
Sitte onneksi se kaivelu loppu ja mie pääsin alas siittä pöyältä. Saaloin ko heikkopäinen. Mamma älysi onneksi tahtoa mulle vettä, ja se hoitaja toi ison kupin. Ja mie join ja join ja join. Sitte alko vähä helpottahmaan. Mamma vei minut authoon ja anto palkkaa ja mie sain vähän aikaa hengähtää, ko mamma meni vielä sisäle. Mutta oli mulla aika paljo miettimistä tuossa asiassa että miksi ne nuin mulle teki.
Sitte kotona alko vielä uus homma. Nyt pappa alko kaatahmaan minun silhmiin joka päivä jotaki ainetta ainaki kaks kertaa päivässä, ja mammaki hääri vielä pumpulisuttinsa kans ja pyyhki silmiä. No se papan panema aine alko vissiin kuitenki vaikuttahmaan ja kutina ja rähmiminen loppu. Nyt on jo aivan hyvä olo.
Mamma on pessy minua hellästi ja ihanasti aina tarpheen mukhaan ja ostanu suihkun lattialle semmosen pehmeän matonki, ettei jalat luista. Pesu on ollu mukavaa ja mie olen ymmärtäny mitä minun pittää tehä, ko mamma on sanonu, että menhään suihkuun. Mie olen itte menny suihkukaaphiin, mutta tuon lääkärireissun jälkheen suihkuun meneminenkhään ei tuntunu mukavalta. Tappelin siinäki vasthaan ja paniikki iski taas. Mammaki tappeli ja karju, eikä meilä ollu kummalakhaan ennää mukavaa.
Mamma on kuitenki jutelu mulle siittä lääkärikäynnistä ja se sano, että se toimi siinä parhaan ymmäryksensä mukasesti ja että joskus pittää kestää semmostaki, mistä ei tykkää, että semmonenki kuuluu elähmään, ko hoiethaan terhveyttä. Se sano, että kaikkien meän pittää jotaki toimenpitheitä kestää. Sitte se pyysi antheeksi sitä, että se alko pesupaikalla mulle karjuhmaan ja sillä meni hermot. Se sano, että siinä se toimi väärin ja että jatkossa pesthään aivan yhtä nätisti niin ko ennenki, eikä karjuta. Kyllä mie uskon, että mie pääsen tuosta yli ko sen aika on.
Oli hyvä, ko saathiin mamman kans puhutuksi nämä asiat selväksi ja mie huomasin, että kyllä mamman lähellä on senthään aina hyvä olla, ja varsinki nyt ko mie saan olla sohvalaki.
