Sunnuntai 3.7.2022: Rokka, Hilu, jussi ja Elma

Nyt mie ajattelin päivittää vähä kesäkuulumisia koirakavereista ja -tutuista.

Mulla on yks oikein hyvä kaveri: Rokka. Viimeksi ko se kävi meilä, mie olin tosi ilonen. Meilä kotona on iso piha, jolla on mukava jytistellä. Meilä oli mukavaa. Annoin Rokan kantaa minun puruluita ja syä ruat minun kupista. Hoputin sitä koko ajan leikkihmään, jos se oli vähän aikaa kiinnostunu enemän puruluista ko minun seurasta.  Ko Rokka on kasvanu minusta jo ohi, niin mie mietin, että olenkhaan mie jotenki kitukasvunen?

Lenkilä mulla on yks tyttötuttu, Hilu. Hilu on valkea, rauhallinen ja sopivasti ujo, ja se jaksaa aina opettaa mulle, ettei kannata hönkiä toisten pääle. Pittää vaikka istua ensin ja rauhottua, niin sitte voi vähä nuuhkia ja Hiluki uskaltaa sitte paremmin lähestyä minua. Tässä mulla on kuulema oppimista vielä. Mie olen kuulema yli-innokas. (Sannoo kaikkitietävä mamma.) Minusta se on enemmänki sen merkki, että mie tarttisin oman vakituisen koirakaverin tänne kotia. Tai siittä, että mulle ei ole jaksettu tarpheeksi opettaa kentlemannin elkheitä. (Ei net jaksa! Miehän olen ennenki sanonu, että net on liian vanhoja mulle, mutta älkää sanoko mammale ja papale. En mie niitten mieltä halua pahottaa, vaikka net onki tosi ärsyttäviä aina välilä.)

Jussi otsikossa on vain harhautusta. Ha haa!!!! Ei se mikhään koirakaveri ole. Se on juhannus! 😎 Joku saatto ehkä huomatakki, että mie kirjotin sen pienelä, niin ko juhlat pittää kirjottaa. Mamma on mulle senki opettanu. 

No jussina eli juhannuksena met kävimä ajelulla mamman kotipaikoila. Sielä oli iso ja hieno järvi, Vietonen, ja ko oli kuuma, niin mie menin kahlohmaan. En uinu, mutta tassupohjaa päästelin kuitenki. Ja sitte minusta otethiin rantaposeerauskuva. Mamma kerto, että ennen vanhaan yhessä lehessä oli Aurinkotyttö-kilpailu. Jos olis Aurinkokoira-kilpailu, mulla vois olla tuola kuvala mahiksia päästä ainaki kolmen parhaan joukhoon, vaikka itte sanonki.

Tuola Vietosella oli kans yks pohjis. Sen nimi oli Elma. Se oli saakelin äkänen mulle, vaikka mie en tehny mithään. Se vain murisi ja haukku ja näytti hamphaita. Mie olin vähän hämmentyny, että mikäs sille oikein tuli. Ei sen kans nuuhkimisesta tullu mithään. 

Kesä on sitte mukavaa aikaa! Ulkona on mahtavaa olla, ko koko ajan on elämää ja tapahtumia. On oravia, lintuja, kulkijoita, ja aurinko paistaa ja kaikki on hyvin. Joskus vain on helkkarin kuuma. Joskus mie oikein maata rellotan auringonpaistheessa, enkä ole moksiskaan, mutta joskus pittää mennä varhjoon. 

Onneksi minun häkki on varjossa ja sielä omala sohvala on mukava seurata maailman menoa ja ponkasta aina välilä ajattahmaan millon mitäki, vaikka ampiaisia, jos ei muuta keksi. Mie ruukaan mennä itte häkhiin päiväläki ja illalla mie en meinaa tulla sisäle, vaikka mamma tullee erikseen hakehmaan. Makkaan vain aivan velttona, niin ettei minua saa kantamallakhaan mihinkhään. 

Nyt mie olen kuitenki innostunu uuesta harrastuksesta, elikkä kuoppien kaivamisesta. Tehen sitä OIKEIN MIELELÄNI!!!