Viime aikoina ei ole ollu oikein erikoisia tapahtumia, tavallista elämää vain. Mie olen maanu lähinnä sisustuselementtinä sohvala.
Sitte ko päästhiin lähemmäksi kotia, mulla tuli pökäle naapurin asfalttiliittyhmään. Mammala ei ollu kakkapussia matkassa, niin se yritti nenäliinala siirtää sen laiemmaksi lehtien alle. No siinä samassa siittä tontin vierestä tulleeki se naapurin emäntä ja muutaki porukkaa. Mamma seiso kakkapaperi käessä ja ihmetteli, mihin sen panis. Mie huomasin heti, että tilantheen pelastaminen oli taas minun varassa. Aloin mahottomasti viuhtohmaan niile ja vetähmään niitten tykö ja muka osottahmaan, että mie haluan niiltäki rapsutuksia, ko kerta lähelä asuthaan. Mie panin korvat hyljeasenthoon ja yritin olla aivan muina miehinä, että ei vain mithään pökälettä ole tullu, eikä ainakhaan teän liittyhmään, että mie en kyllä tiä asiasta mithään!
Eilen mie pääsin mamman kans kahestaan retkele Aavasaksale. Sehän on kuulema vähän niin ko maapallon mittanauha ja kansallismaisema. Sitä on käyhneet monet kuuluisuuekki ihhailemassa jo ajat sitte. Joku Akerbi ja Lönruuttiki. Mamma sano, että se on osa Struven ketjua ja näytti mulle konheelta lisätietoja siittä. (https://www.maanmittauslaitos.fi/struvenketju) Mamma on käyny sielä ennenki, mutta mie olin eka kertaa.
Pitkospuut vain olit liukhaat satheen jäljiltä ja mulla löi jalat sutia niilä, ko mulla oli kauhea veto päälä, mutta mamma ei päästäny minua vaphaaksi. Se vain tappeli hihnan päässä ja mie kuulin, että se välilä karju rumasti, että PER...LE, EI VEÄ!!!! Mie kuulin aivan selvästi, että se sano ruman sanan.
Kyllä mie sitte vähitellen rauhotuinki, ko mie ymmärsin, että jos mie en tottele, mamma kaatuu ja lyö jalkansa tai päänsä. Mie ymmärsin, että minun häätyy pittää siittä huolta, ko enhän mie sitä sieltä vaarasta yksin alas sais. Päivä oli hieno ja maisema kans. Oli mukava reissu.
Tänä päivänä mie täytän 4 v ja 7 kk, niin että: Onnea Aapolle. Tv. Aapo!
