Joskus minua sitte ottaa päähän, että mamma vennyy kotona aina yöpaita päälä ja sannoo mulle aina vain, että en lähe ulos, sie voit leikkiä yksinki. No joo, voin varhmaan, mutta eihän se ole niin hauskaa ko kaverin kans.
Tässä yhtenä päivänä mie löysin makkuuhuohneesta minun yksisarvisen ja ihmettelin, miksi se on sisälä. Otin sen tietenki suuhun ja tuijotin mammaa merkittevästi. No menthiin vähäksi aikaa ulos. Mamma otti yksisarvisen kuitenki uuestaan pois ja selitti jotaki, että se on oottanu korjaamista. Se alko neulohmaan sen kaulaa kiini, ettei täytheet tursua ulos. Mie ootin ja tuijotin tiihviisti sitä hommaa. Sitte mamma alko taas valittahmaan, että ulkona sattaa vettä ja hällä on yöpaita päälä, niin että mene yksin leikkihmään. Sama kitinä taas! Mie en antanu periksi. Mie vein yksisarvisen häkhiin ja ootin sielä, ko häkissä on katto, niin sielä ei kastu. Tajusihan se viimein! Sain sen leikkikaveriksi ja vielä ulkoterassillaki puijuutethiin yksisarvista oikein antaumuksela. Välilä mamman liikuttelu vaatii vähä älliä, mutta onneksi mulla on sitä.
Koiran kans kaikki on niin paljo helpompaa. Minun kaveri Rokka kävi taas, ja sitä ei tartte kahta kertaa tahtoa leikkihmään. Kaikki sujjuu tosi hyvin ja toinen tajuaa heti, mitä toinen tarkottaa. Meitä yritethiin kuvata, mutta ko vauhtia oli koko ajan melko laila, niin kaikista kuvista tuli vähä tärähtähneitä. Pari videota onnistu. Leikithiin niin kauon, että ei ennää jaksettu ja Rokka lähti kotia. Rokka on mukava. Se on minua vähä nuorempi, mutta vähä isompi. Tuossa kuvassa mie olen oikealla. Minua vähä jännitti, löytääkö Rokka minun luukätkön, mutta mie olin piilottanu sen niin hyvin, ettei se löytäny.
Olen mie päässy papan kans kerran methäänki, mutta ei meile tullu taaskhaan mithään saalista. Yhen kerran se oli selvästi papan moka. Mutta ei se haittaa. Meilä on mukava olla mettässä muuten ja nauttia luonnosta, nuotiotulesta ja yhessäolosta.
Yhtenä päivänä ko mamma tuli kotia, se sano, että se on käyny tervehtimässä pikku Ossia ja kerto siittä ihastuhneena asioita. Ossi on vielä vauva ja viihtyy sylissä. Mamma on ottanu kuulema ittelensä koirakummitätin arvonimen.
Ihmiskielen sanavarasto on mulla jo kiitettävän tasosta. Ossaan mennä itte suihkuun, ko mamma käskee ja tiän aina mitä tarkottaa, ko mamma sanoo: "Harjathaan!". Sillon mie menen harjauspaikale. Ja ko tulen häkistä ja mamma kyssyy: "Otehaanko panta pois?" niin mie menen olohuohneen sohvan etheen pannanottopaikale istuhmaan.
Nyt mulla on ollu vähä silmävaivaa. Yhet kaupan palikat aiheuttaa mulle silmätulehuksen ja silmät alkaa vuotahmaan. Lääkärille ei ole onneksi vielä lähetty, ko nyt on menossa ruanvaihtoviikot. Toinen palikkamerkki ei aiheuta vaivoja. Tässä kohtaa mie voisin tehä kaupallista yhteistyötä ja tienata mammale rahhaa, mutta en mie kehtaa.
Marraskuun 9. päivä mie täytän 4 v ja 8 kk. Hyvä ikä seki! Mulla on mukava elämä.
