Mie kyllä tiän, miltä se tuntuu, ko ilokello moukuttaa rinnassa, niin että syän meinaa poksahtaa ulos. Mie olen kokenu sen aivan vastaki kaks kertaa.
Ensiksi oli joulu, ja pappa lähti yölä johonki. Sitte se tuli takasi jouluviehraan kans. Iipo tuli!!!! Mie ryntäsin sitä heti vasthaan ja karkasin pikku kierroksen terassille asti. Ja sitte ei muuta ko rapsutuksia ja haleja ja sylhiin tietekki. Oli niin mukava nähä taas pitkästä aikaa.
No sitte jonku päivän päästä Iipo lähti.
Sitte tuli taas se paukkupäivä. Kyllä minua aina melkosesti huolettaa, että mikä se homma oikein on, ko ikkunoista näkkyy valoja ja pauke kuuluu, mutta mettälä ei olla paukuttamassa. Ei sole aivan normaalia hommaa. Mie ruukaan sillon kulkea mamman perässä ja vietän aikaa vaikka keittiön tuolin tai senkin alla. Mutta sitte met panthiin mamman kans nukkuhmaan ja ajatelthiin että paukuttakhoot niin paljo ko halvaavat, met emmä välitä mithään.
Sitte tuli loppiainen, ja mamma lähti vuorosthaan yölä johonki. Mie jäin ihmeissäni oottahmaan, että mitäs nyt tapahtuu. No mamma tuli toisen jouluviehraan kans. Laapo tuli!!!! Mie potkin matot sylthyyn ja minun jalat löit sutia, ko mie ryntäsin vuorosthaan Laapon kimphuun. Ja sitte ei muuta ko rapsutuksia ja haleja ja sylhiin tietekki. Oli niin mukava nähä taas pitkästä aikaa.
Ja aina ko jompikumpi hävisi johonki menoihinsa, niin mie kyllä kävin sisäle tullessa kierroksen ja tarkistin, onko net paikala vai ei.
Mie olen kuulu, että se serkku on nyt tullu Heepo-setän kotia. Kyllä minua seki asia on jo ilahuttanu, mutta ei ole vielä aivan ilokellon moukutusta kuulunu, ko en mie ole sitä vielä nähny, muuta ko kuvissa. Sievä se on kyllä ko mikä! Sillä on samanlainen kaksvärinen naama ko mulla ja aika kiva huutomerkki selässä. Sen nimi on Pimu. Pimu... siittä tullee miehleen joku ihana olento.
Tässä on siittä muutama kuva. Näissä se on äitinsä ja Heepon kans. Jostaki syystä Heepo hymmyilee kuvissa hienosti.
