Ko mulla viimeksi oli kuukausisyntymäpäivä, mamma ei muistanu minua mitenkhään erityisesti. Jotaki aamula vain vähä lällätti. Illala se lähti jonnekki ja sitte se selitti papale Mackkenzie Melamedista ja Rumon Gambasta ja Oulu Sinfoniasta. Hienoja nimiä, mutta Aapoa ei kyllä mainittu. Mie näin kalenterista, että sielä luki Bodil. No mie aloin ajattelehmaan, että Bodil, Bodil, Bodil...Bodil! Että ossaan se mieki hienoja sanoja. BODIL!!! Ja mie keskityin siihen ja olin niin ko en muka yhthään välittäis, että minua ei mainittu eikä huomattu.
Sitte mie luin Pystykorva-lehestä, että Pohjanpystykorva 50 vuotta Suomessa - juhlakirja on painossa. Se julkistethaan Talvipäivilä Kajaanissa. Mulle ja mammale on luvattu, että se lähetethään meilekki, ko met osotimma innokkuutta osalllistua sen tekemisseen. Nyt mie oottelen, että tulleekhaan se vai ei.
Mie pääsin reissuunki. Mie olen oppinu kärsivällisyyttää lähön ottaamisessa. En ennää hökelä mahottomasti ja läähätä niin ko ennen. Ko mie näen, että minun valhjaat ja hihnat nostethaan esile ja ruokaa pakathaan korhiin, mie tiän, että kyllä mieki pääsen matkhaan ja jaksan oottaa.
Ajethiin tutuile paikoile Ylitorniole. Minua käytethiin kolmen minuutin lenkilä ja tuothiin mökhiin. Sitte net kuitenki lähit ilman minua! Mie sain hepulin ja pistin matot sylthyyn ja aloin protestoihmaan. Petturit! Huijarit! Ottajat, antajat, kanankakan kantajat!!!! Mie kuulin, että ulkona pärisi kelkka ja jonnekki menthiin ilman minua. Saakeli!
No kyllä net tulit takasi ja sitte mamma lähti käyttähmään minua lenkilä. Annoin antheeksi ja nautin kauhniista maisemista. Lenkin jälkheen mie rauhotuin nukkuhmaan ja olin niin ko kotona. Loppureissu meni ilman suurempia pettymyksiä.
