Ko mie en saanu hoitopaikkaa, mamma keksi, että saan "seikkaila" ulkona niin ko Muumit. Se suhtautu kannustavasti, eikä huolehtinu liikoja. Se sano, että elämässä on välilä isompiaki huolenaiheita ko koiran yksinoloyö kotona turvassa.
Naapurin Kaapo käytti minua illala lenkilä ja vei minut takasi häkhiin. Mulla oli sielä iso kippo ruokaa ja vettä. Kaapo oli kuunelu minua omalta pihalta, eikä ollu kuulunu mithään ylimääräsiä haukkumisia. Se käytti minua vielä aamulaki lenkilä ja sehän oli mulle aivan luksusta.
Mamma ja pappa tuliki sitte jo aamusta takasi, ko net oli ajahneet ko heikkopäiset. Mie vain makasin omala sohvala häkissä aivan rauhassa ja ihmettelin, että mikäs hätä niilä on. Mutta kyllä mie sen päivän sitte kuljin mamman perässä ja halusin rapsutuksiaki aika laila. Sen verran se seikkailuyö kuitenki minhuun vastasi, vaikka iso poika jo olenki.
No sitte meilä on ollu taas viehraita, ensin Iipo ja sitte Laapo ja Raapo. Raaposta tuli mulle aivan ykköskaveri. Laapon mie otin mallin vuoksi karhunpuijuutukseen, ettei sille tulis paha mieli, mutta Raapon sylhiin mie kuitenki aina änkesin.
Mie olen käyny hammaslääkärilläki. Seki on isojen poikien hommia. Net nukutti minut ja mie olin koko sen illan aivan kanttu vei. Jalat ei kantahneet enkä jaksanu pysyä herreilä. Mamma joutu kantahmaan minut authoon ja autosta sisäle ja pitähmään minua silmälä. Illala en jaksanu lenkkeilä ko kolmasosan normaalista pikku lenkistä.
Multa poistethiin hammaskiveä. Yks hammas on kuulema jääny puhkeamatta (Oho!) ja yks on lohenu, mutta se ei tarvi toimenpitheitä. Muuten hamphaat olit hyvässä kunnossa. Lääkäri kirjotti papehriin, että "Pikaista toipumista kiltille Aapolle!" Hi hii... kiltille Aapolle.... 😃
Ukkosesta mie en tykkää, vaikka muuten olenki reipas, viksu ja vilmaattinen. Sillon minusta tullee aika pieni koirapoika. Ensin täälä alko tuulehmaan, sitte satahmaan ja vielä jytisehmäänki, niin että ikkunat helisi. Salamoiki mahottomasti. Mie olin hättää kärsimässä, ko pelotti niin paljon. Mamma oli onneksi minun kans ja se lohutteli minua niin kauon, että myräkkä meni ohi.
-
