Kyllä mie sen tiän, että nyt on syksy. Ulkona haisee syksy ja aamula on semmosia kirpakkailmoja. Mie olen vähä ihmetelly, ko nyt ei tule methään lähtöä ollekhaan. Olen mie ollu monta kertaa valhmiina, ko pappa on aamusta johonki lähteny, mutta ei se ole ottanu minua matkhaan. Naapurin Kaapoki oli johonki menossa, mutta meilä ei nyt kukhaan lähe mihinkhään. Kumma homma!
Mie olen tehny yötuurissa vahtihommia. On ollu jotenki levottomia öitä: valoja on sytytelty, telkkaria on katottu ja touhuttu monenlaista outoa. Mie olen tietekki vahtinu silmä kovana, että mitä täälä oikein tapahtuu. Aamula on sitte nukuttanu niin pirusti.
No, on meilä senthään yks reissu ollu. Käythiin Heepo-settää kattomassa Rödupissa. Mamma ja pappa keräsit sielä viinimarjoja.
Mettälenkilä mie pyyristelin lintuja ja jokea. Aurinko paisto, linnut lenteli, koski kohisi, ja
mulle tuli jotenki haikea olo ja mettän ikävä. No runohan se sieltä pulpahti (vaikkaki yhtä Aleksista matkimalla):
Mettänpoika tahon olla,
haukkuja jylhän kuusiston!
Viisavaaran vainiolla
papan kanssa mettästän
ja huolet unhohlaan jääkhööt!
Huomena on taas synttärit. Saakutarallaa, mihin tämä aika oikein mennee?
