Mie olen kuulu läheisriippuvaisuuesta: että joku takertuu toisseen, eikä ossaa päästää irti, vaikka toinen olis kuinka vanha. Mie olen alkanu ajattelehmaan, että mamma on semmonen. Mie jaksan aina ihmetellä, ko mamma käypii jossaki, vaikka kirjastossa tai kaupassa ja mie olen yksin kotona, niin sitte, ko se tullee takasi, se lätisee aivan mahottomasti, kuinka hieno koira mie olen ja kuinka hienosti mie pärjäsin yksin kotona ja etten ennää ole mikhään pikkupentu. No en toelakhaan ole! Tänä päivänä mie täytän 5 v ja 9 kk, eli mie olen ihmisten iässä vissiin jo melkein 36-vuotias. No kai sen ikänen jo pärjää puoli tuntia yksin! No ei siinä mithään, kyllä mulle rapsutukset aina kelpaa, mutta tuota lätinän määrää mie ihmettelen. Mutta, ko mamma on mulle rakas, niin kyllä mie sen kestän.
Mie olen ollu tet-harjottelussa jo puoli vuotta. Se on ollu semmonen lähihoitajahommeli. Mie olen ollu siinä hyvä ja hoitanu kympilä kaikkia niitä, jokka on hoitoa tarvinu. Mie luulen, että mie saan tästä hyvän toikkarin. Kyllä mie voisin kakkosammatiksi tämmöstä hoitajahommaa aatela. Voisin olla vanhustentaloissa rapsutuskoirana tai sitte kouluissa tai kirjastoissa lukukoirana. Sitä pitäs vissiin kuitekki etukätheen harjotella. On niitä kuulema semmosia koulutuksiaki olemassa. Pittää alkaa ottahmaan selvää, sitte ko tämä tetti loppuu.
Mamma ja pappa kävit parisuhematkala Tokmannilla. Mamma puhisi tyytyväisenä. On kuulema mukavaa, ko on tavallista elämää.💕
Tuossa kuvassa mulla on kuuraparta ja mamma halusi kuvata sitä, mutta mie en halunu kääntyä.
