Nukkuminen on kyllä mukavaa, mutta meilä kuuluu koko ajan: "Mene vain nukkuhmaan", "Nukuma vähän aikaa" ja "Ei nyt mennä ulos", "Ei nyt jakseta alkaa leikkihmään.", "Leiki yksin." ...
Mie yritän kuljettaa tonttua, palloa ja muita kampheita ja selvästi sanoa, että "Leikithään!" "Lähemä ulos!" "Tule sieki ulos minun kans", mutta ei siittä taho tulla mithään. Mamma kyselee, että onko se vanhan näkönen? Jos multa kysyttäis, mie sanosin, että ei se ole vain vanhan näkönen. Se ON vanha! Saakeli, että minua joskus ottaa päähän olla koko ajan niitä perässä vetämässä johonki touhhuun. Kyllä mie lenkile pääsen joka päivä, mutta eipä paljo mithään muuta. Ei ole mettässä vaphaana laukkomista, ei ole mithään harrastusta. Kavereitaki käy vain harvoin. Ei ole muuta ko "Nuku, nuku!"
Kaverit kyselee, että mitä tehit synttärinä. Mie siihen, että en mithään. En toelakhaan mithään! Nukuin niin ko muinaki päivinä! Niinhän se meni seki päivä ohi ja vasta parin päivän päästä se etes otethiin esile. No eihän se mikhään pyöreitten vuosien päivä ollukhaan. Mutta ens kuussa on tasan pyöreä kuus. Jospa sitte ees jotaki ....
Mulla on semmonen kirjantarkistustehtävä työhommana. Ko mamma alottaa uuen kirjan, mie nuuhkin sen ensin läpi ja hyväksyn. Se on vähä minun vastuula, että mamma ei lue mitä sattuu. Mie olen meän talon kirjapäällikkö tai hyvinvointipäällikkö, niin ko nykyhään sanothaan.
