Perjantaina alko joku kuhina. Mamma ja pappa alko pakkaahmaan ja mie huomasin, että jonnekki ne on lähössä. Minua alko jännittähmään, että pääsenkö mie matkhaan. Minua hengästytti ja kuljin mamman perässä niin ko hai laivan perässä. Mamma sano, että met menemä Vaashaan minun synttäreitä viettähmään. Jaahas, vai niin! Se sano vielä, että sielä pittää sitte puhua ruottia.
Ko mie pääsin authoon, hyppäsin omhaan häkhiin ja aloin kattelehmaan maisemia. Se mulla suijjuu tosi mukavasti. Hotellissa mie ossaan kulkea hississä, niin ko vanha tekijä. Olen mie sen verran monta kertaa jo ollu reissussa, että sekhään ei ole poka homma eikä mikhään.
No sitte tuli lauantai ja minun synttäripäivä. Mamma harjasi minut hienoksi ja laitto taas rusetin kauhlaan. Mie poseerasin. Senki mie ossaan. Mamma ihhaili minua, laulo synttärilaulun ja sano, että "Sie olet elämän valo." Voi mahoton, ko se lämmitti! Mie olin niin hyvihlään. Käythiin sitte mamman kans kaupungillaki ja mulla oli rusetti kaulassa. Ihmisiä hymmyilytti.
Mie sain hotellista lahjaksi kakkapusseja, puruluun ja maissintähkälelun. Mammalta ja papalta mie sain uusia purutikkuja ja allerkisten koirien ruokaa, ko mulla ruukaa vuotaa silmät. Tontun mie sain jouluna.
Met kävimä monta kertaa lenkilä ja välilä mie olin huohneessa yksin, ko mamma ja pappa menit syöhmään. Lenkilä mie näin yhen mäyriksen, jolta mie kysyin ruottiksi, että "Kukas sie ålet?" Se sano, että se on Mårten.
Ko ilta tuli, mamma laitto synttärikuvan fasepuukhiin ja mie sain 182 tykkäystä ja monta kymmentä onnittelua. Moni kehu minua komeaksi.Seki oli mukavaa. Nyt mie olen 6 vuotta. Se on hyvä ikä.
