Nyt ei ole tapahtunu mithään merkittävvää. Tavalista elämää on eletty. Mie olen ollu pihatöissä työnjohtajana. Sillonko pappa sahhaa moottorisahala, minut panhaan häkhiin, ettei satu vahinko. Siittä äänestä mie en oikein tykkää. Mutta sillon ko saan pyöriä pihala vaphaasti, sielä on mukava olla, ko linnut laulaa ja mie löyän sieltä luukätköjä. Sitte pittää ajattaa varikset pois siittä kärkkymästä ja välilä antaa oraville lähöt. Siinäpä se aika kulluu. Välilä mie sitte käyn lenkilä ja sisälä levähtämässä. Ko mamma huutaa minua, mie tulen heti sisäle. Ja sitte mamma kehhuu minua, että mie olen niin ko valkonen salama, yhtä nopea.
Nyt puskee pikku runo:
Mamma kehhuu minua: Olet nopea niin ko salama.
Ja mie sanon takasi: Olet rakas niin ko kalama.
Mamma kyssyy: Mikä ihmeen kalama?
Mie vastaan: Jos et sitä tiä, ole vaikka kanana!
