Nuo s**##*n oravat ei usko, vaikka mie kuinka niitä haukun! Net tullee aina tahahlaan mulle tirskuttahmaan ja puuta pitkin rapistelehmaan! Joskun niitä on kaks ja ne rapistellee puuta ylös ja alas ja kiertää sitä niin ko jokku heikkopäiset.
Mutta miepä olenki vaihtanu taktiikkaa! Mie olen kattonu mallia lännenelokuvista ja naapurin kissalta ja alkanu hiipihmään. Mie otan askehleita aivan hithaasti ja niin, ettei ääntäkhään kuulu. Mie menen niin ko hiastetussa filmissä ja piän ne tarkoin tähtäimessä ja mie ajattelen, että ..." Mis häne pääsä varjo ossuup tuon piene närree kohal, nii sillo hänel tullooki noutaja. Nii mie oon päättänt häne osalt."
Muutaman kerran mie olen jo onnistunukki niitä säikhäyttähmään, ja voi vitsi, että orava on ollu tyhmän näkösenä monttu auki, ko mie olenki yhtäkkiä sen alapuolela, eikä se ole huomanu mithään! Ne on ollu kyllä tähänastisen kesän tähtihetkiä!
(Sitaatti: Väinö Linna: Tuntematon sotilas)
