Viime vuona mie en päässy ollekhaan methään, mutta nyt mie olen käyny jo monta kertaa mettästämässä. Olema käyhneet kyyhkyjahissa, sorsajahissa ja mettälintuhommissa. Kyyhyjahissa ja sorsajahissa met toimima Heepo-seän kans tiiminä. Meilä pelittää hyvin, ja mie toimin kuulema niin ko ammattilainen. Heepo ja pappa kehuvat minua ja se tuntuu mukavalta.
Sorsahommissa tullee tosi rapaseksi ja minun turkki värjäytyy harmaaksi niin että mamma joutuu pesehmään minut ainaki kahtheen kerthaan sinisellä shampoola ja harjaahmaanki kans kahtheen kerthaan, että mie olisin taas itteni näkönen. Vähä se meinasi itkua vääntää ko se pesi minua ja se sano papale, että kyllä sinne rapahomhiin välttäis joku rumempiki koira.
Mutta mettälintujen kans ei niinkhään sotkeennu. On mukavaa juosta vaphaana. Mulla on uus tutkapantaki, niin en jou'u hukhaan. Tänä päivänä just käythiin Kaumavaaran laiassa. Oli hieno päivä, lämmin ja kesänen, mutta lintuja ei näkyny.
Meilä kotona on koko kesän jyrissy kaivinkonheet ja rekat tuossa kotin vieressä tielä. Se on alkanu ottahmaan jo pathiin. Mie olen alkanu antahmaan rekoile lähtöjä ja ajatan niitä pihalta käsin.
Mamman kans on mukava nukkua, lenkkeilä ja jutskaila päivän asioista samala ko se silittellee minua. Meilä sujjuu yhteispeli hyvin ja mie ymmärän kaikki, mitä se sannoo ja sen kans, mitä se ei sano. Mie ruukaan aina tarkistaa sen kirjat, ennen ko se alkaa lukehmaan. Mie hyväksyn net ja annan sille luvan jatkaa.
Yhtenä päivänä ko mie mässytin oikein antaumuksela hamphaittenpesuluuta, mie näin ko mamma hymmyili mulle. Mie kysyin siltä, että "Mitä?" Se sano, että ei mithään, mässytä vain. Se oli rakhautta. Taitaa se mamman rakhaus kestää, vaikka multa joskus pääsee paukku, ko mie nukun. Tai ei se pauku, se vain haisee.
