No nyt kuuluu paljo mukavia asioita!
Minun kaveri Tonttu on alottanu kuviokellunnan. Sen harjottelua on ollu hauska seurata. Nyt se jo polskii niin ko hylje ja kehittyy aivan silmissä.
Viimeksi mie kirjotin tappelusta mamman kans, mutta nyt ei ole mithään semmosta maila eikä halhmeila. Mammaki on nyt käyttäny minua potkurilenkeilä ja voi että met olema menheet lujjaa! Mie olen juossu ja mamma on potkutellu alamäkheenki niin ko ennen vanhaan. Se sano, että tämähän on hauskaa, ja mie aattelin, että joo, meitä on tässä niin ko kaks seittemänvuotiasta reissussa. Joissaki kohissa mamma on seissy jalaksilla ja mie olen vetäny sitä. Kyllä mie jaksan, ko miehän olen vahva nuori mies enkä mikhään jauhosäkki!
Toinen homma, joka meilä sujjuu mahtavasti, on harjaaminen. Mamman ei tartte sanoa ko että tänä päivänä harjathaan, niin mie menen jo valhmiiksi harjauspaikale. Mie tykkäään siittä hommasta ja ossaan kääntyäkki aivan itte, ennen ko mamma etes käskee. Ulos lähtiessä mie ylheensä kans istun ilman eri käskyä. Sitte panhaan valhjaat ja lähethään.
Joku päivä sitte mamma lähti johonki, eikä se tullu illala takasi. Mie ootin sitä koko illan korvat pystyssä, mutta se oli yönki poissa. No, mie nukuin sen sängyn vieressä ja päätin, että olen sielä niin kauon, että se tullee takasi. Ja niinhän se aamula tuli.
Mulla on ollu jo aika pitkhään Sani-kaveri, mutta met emmä ole kovin ussein olheet tekemisissä. Se on käyny meilä aikasemmin vissiin kerran, ja kerran met olema lenkkeihleet. Niin ja kävimähän met kerran valokuvvauksessaki yhessä, mutta ei kuitekhaan yhteiskuvassa. Sani on minua vähä nuorempi ja pienempi. Nyt se tuli meile. Ensin met vähä nuuskima toisia pihala ja huomasimma että tuttuja tässä olhaan. Sitte lähethiin lenkile. Ja kaikki meni oikein mukavasti. Kuljethiin välilä vierekkäin ja välilä peräkkäin.
Sitte tulthiin meile pihale leikkihmään. Mie ehotin painimista, mutta Sani ei halunu sitä. Mie saatoin tuntua siittä ehkä vähä liian isolta ja innokhaalta. No lähimä sitte sisäle tekehmään muita hommia. Kaveruuessa ko ei voi mennä vain toisen ehoila. Nuuhkuttelimma, istuima ja saima palkkoja. Hyvin nekki suju. Minusta tuntuu, että kyllä meän kaveruus nyt vahvistu ja luottamus kasvo. Toivottavasti nähhään uuestaanki ja touhuthaan taas jotaki tai olhaan vain yhessä.
Mie täytän tänä päivänä seittemän vuotta. Sen kunniaksi panhaan taas seittemän vuotta vanha rusetti kauhlaan ja laulethaan minun tekemä pikku laulu:
"Onnea mulle ja pottuja sulle!Aapo on paras, eikä mikhään varas.
Mie olen kiva tyyppi,
enkä mikhään outo hyyppi.
Onnea, onnea mulle vaan
seittämän vuotta ko täyttää saan!💖💖
