Vapun aikhaan Siipon Sani ja Tinni kävit meilä pihala leikkimässä. Ko Sani meinasi alkaa vähä liian rajusti jahtaahmaan Tinniä, joka on vielä pentu, mie menin välhiin ja estin liian rajut leikit. Isompien häätyy vähä varoa pienempiä, ettei tule vahinkoa. Päästin net minun häkhiinki tutkihmaan paikkoja ja katoin ovelta, että kaikki mennee hyvin.
Toisela kertaa ko Sani ja Tinni olit taas täyessä juoksuvauhissa, mie houkuttelinki Tinnin leikkihmään minun kans. Sani jäi vahtaahmaan, että mitäs tässä oikein tapahtu, ko peli vaihtuki kesken kaiken. No mie vain vähä harhautin! 😃
Nyt molema mamman ja papan kans Kittilässä Hullun Poron hotellissa. Tänne oli aika pitkä matka, mutta se meni hyvin, ko mie vain kattelin maisemia. Huomena menhään kuulema Särestöniehmeen taietta kattohmaan.
Mamma sano, että sillä taiteilijalla on aina ollu paljo koiria ja että koirat on nyttenki tervetulheita sisäle kaikhiin tilhoin. Mamma näytti mulle kuvvaa, jossa se taiteilija oli veneajelulla koiran kans. Siittä mie tiesin, että Särestö toelaki on koirarakhaitten paikka. Sielä oli kuulema joku mäyris nyttenki töissä. Se tervehti mammaa ja toivotti tervetulheeksi museolle, mutta mie en sitä nähny.
Särestössä oli tosihaanki vuosien ja vuosikymmenten jäljiltä niin paljo koirien ja ihmisten hajuja, että mulle tuli ylikuormitustila. Mie säntäilin ees kahtaale, ja pappa tuli vähä niin ko suttina perässä. Papala alko ärripatti nousehmaan othaan ja niin net sitte päätti, että minut viehään authoon siksi aikaa, että mamma ja pappa kattoo kaikki paikat ja taitheet. Mie istuin autossa ittekseni ja hengittelin, kuuntelin linnunlaulua ja meditoin.
Ihana paikka se kyllä oli ja linnunlaulua tulvilhaan! Mamma oli aivan tohkeissaan ja otti kuvia puhelimen täytheen. Se on vissiin oikea Särestöniemi-fani, ko se ihhailee Reidarin taulujen värejä ja sen elämäniloa ja rohkeutta. Mamma sano, että se tunsi Reidarin läsnäolon Särestössä vieläki ja että valokuvistaki tuli kuulema Reidarin elämänilo läpi.
Mamma luki vasta Reidarin elämäkerran ja siittä se saiki inspiksen tähän reishuun ja Oulun näyttehlyynki. Kalenterissa on kuulema ylhäälä kesäle toinenki, tosi iso näyttely jossaki etelässä. Sinne sitte varhmaan taas lähethään taietta testaahmaan. Saattaa olla, että mie jään sillonki authoon. Onneksi mie ossaan rauhottaa vagushermoa, jos tullee liikaa kuormitusta.
