Vanhojen tuttujen tapaaminen meni hyvin. Lore on kiva ja sosiaalinen kaveri, ja Aapo ja Lore tulevat hyvin toimeen. Aapo seurasi Lorea kuin takiainen ja matki jalan nostamista. Lore jaksoi hyvin leikkiä ja antoi myös rajoja, niin kuin oikein onkin. Välillä Aapo pantiin häkkiin, jotta Lore sai hetken hengähtää.
Eilen käytiin sukulaisissa ensi kertaa. Vierailu meni mukavasti; ei tullut ollenkaan sellaista paniikkia kuin ihan ensimmäisellä kyläreissulla. Hieman levottomuutta oli, mutta rauhoittuminen kahvipöydän lähelle tuli kuitenkin melko nopeasti. Huomenna on taas pentukerho. Aapon sosiaalinen kalenteri näyttää täyttyvän.
Lähiaikoina tulee sukulaisreissu Ruotsiin, ja sinne Aapo jää myöhemmin myös viikoksi hoitoon. Se on Eepolle tiukka paikka. Tutustumiskerralle Eepo voi lähteä mukaan, mutta hoitoonjättämiskerralle ei. Silmissä näkyy kuva sydäntäsärkevästi itkevästä koirasta, joka juoksee auton perässä kotiin, niin kuin Hachiko. (
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hachiko_%E2%80%93_tarina_uskollisuudesta)
Muutenkin Aapon asiat menevät vahvasti Eepon tunteisiin. Aapo oli sadepäivänä kopissa niin, että vain pää näkyi ulkopuolelle ja torkkui siinä päivystämässä. Eepo katsoi ikkunasta ja säikähti, että Aapo on jäänyt jotenkin luukkuun kiinni ja kuollut. No, kun ikkunaa kolisteli, Aapo nosti päätään, eikä olisi voinut olla vähempää kuollut. Katastrofin pelkoa on edelleen. Eepon pitää varmaan mennä tutkituttamaan korviensa väli.
