Monenlaista on nähty ja koettu, mutta ajatukset ovat myös Aapossa päivittäin. Aapo on perheenjäsen, jota on ikävä. Eepo pohtii, onkohan Aapo jo unohtanut Eepon ja Veepon? Haluaako se enää edes lähteä kotiin? Todellisuudessa hoito on kyllä ollut hyvää, ja Aapo on saanut uusia kokemuksia ja päässyt myös rantalomalle tyttöystävä Ronjan kanssa.
perjantai 27. heinäkuuta 2018
tiistai 24. heinäkuuta 2018
Tiistai 24.7.2018: Ikävä Aapoa
Eepolla ja Veepolla on ikävä Aapoa! Touhua siellä kuulemma riittää, eikä Aapo ole ehtinyt ikävöimään, mutta Eepo ja Veepo kylläkin.
perjantai 20. heinäkuuta 2018
Perjantai 20.7.2018: Aapo lähti kesäleirille, mutta Eepolla ei ole hauskaa
Aapo lähti viikoksi hoitopaikkaan, kauas... monen sadan kilometrin päähän, ja Eepo ja Veepo lähtevät huomenna vielä kauemmas.
Vaikka Hachiko-ajatukset (https://fi.wikipedia.org/wiki/Hachiko_%E2%80%93_tarina_uskollisuudesta) piinaavaat Eepoa, Eepo yrittää tsempata itseään, että Aapo on lähtenyt kesälerille, ja leireillähän on aina niin mukavaa: siellähän on muitakin lapsia, siellä saa ruokaa, siellä saa leikkiä ja temmeltää ja oppia uusia asioita, eikä missään tule niin hyvät unet kuin kesäleirin teltassa...
Niinpä niin! Ihan hyvä mielikuvaharjoitus, mutta tarkemmin ajateltuna Eepolla ei ollut koskaan hauskaa kesäleireillä. Teltassa ei saattanut nukkua, kun kaikki äänet kuuluivat läpi, vesisade kasteli teltan ja varusteet, sitten paleli, leiriohjaaja teki telttatarkistuksia, jossa ilmoittauduttiin armeijan malliin, piti olla suuressa ihmispaljoudessa muka reippaana pelaamassa jalkapalloa ja työntämässä kuulaa, vaikka mieluummin olisi ollut kotona liimaamassa kiiltokuvia vihkoon. Joka ikinen kerta Eepo sairastui leirillä oksennustautiin ja koti-ikävään. Oli helpotus päästä pois, vaikka ei sekään mitenkään mukavaa ollut, kun äiti oli leirillä keittäjänä, eikä kotona ollut ketään muutakaan. Eepon piti mennä naapuriin siksi ajaksi. Kaveri oli ollut myös leirillä, mutta kun Eepo haettiin kotiin, lähti kaveri myös kotiinsa, ja sinne Eepo meni sairastamaan. Kaveri pomotti ja vähän ehkä kiusasikin, mutta oli pakko kestää.
Eepo pakkasi mukaan Aapon ruuat, ruokakupit, lelut, petin, harjan, silmätipat, Eepon koiranhoitomekon nuuhkittavaksi ja kynsisakset. Ruokaämpärin kannessa luki ruoka-ajat ja ohjeet. Veepo lähti viemään. Eepo ei saattanut lähteä mukaan.
Nyt lähdöstä on mennyt neljä tuntia, ja Eepolla on jo kovasti ikävä ja järkyttävän syyllinen olo. Kuka hullu varaa lomamatkan ja luottaa siihen, että Iipo tai Laapo pääsee hoitamaan? Kuka julmuri lähettää pikku koiran hoitoon toiseen maahan asti (= toiselle planeetalle)? Unohtaako Aapo Eepon ja Veepon? Tuleeko tästä nyt loppuelämän trauma? Meneekö hyvä koira nyt pilalle? Hakeeko Aapo Eepoa ja Veepoa? Miten ilta sujuu? Entäpä huomisaamu?
- No, väliaikatietojen mukaan kesäleiripaikalla oli kaksi muutakin koiraa, joiden kanssa voi nuuhkutella tai leikkiä. Paikalla oli myös lapsia, joiden kanssa Aapo oli heti alkanut pelaamaan pallolla. Minttu oli ottanut heti Aapon huomaansa, ja oli jo harjannut Aapoa, ja Aapo oli mennyt hänelle syliin. Varmasti Minttu kyllä huolehtii Aaposta hyvin. Leikkii, lenkittää ja nukkuu vieressä. Voisikohan tällä leiriläisellä olla oikeasti mukavaa?
Eepon ystävät ovat lohduttaneet, että Aapo pärjää kyllä, ja vieläpä paremmin kuin Eepo. Kiitos, ystävät, näistä sanoista...
Mutta kokonainen viikko!- Byääh! Byääh! Eepo kulkee ikkunasta ikkunaan ja ulisee.
Vaikka Hachiko-ajatukset (https://fi.wikipedia.org/wiki/Hachiko_%E2%80%93_tarina_uskollisuudesta) piinaavaat Eepoa, Eepo yrittää tsempata itseään, että Aapo on lähtenyt kesälerille, ja leireillähän on aina niin mukavaa: siellähän on muitakin lapsia, siellä saa ruokaa, siellä saa leikkiä ja temmeltää ja oppia uusia asioita, eikä missään tule niin hyvät unet kuin kesäleirin teltassa...
Niinpä niin! Ihan hyvä mielikuvaharjoitus, mutta tarkemmin ajateltuna Eepolla ei ollut koskaan hauskaa kesäleireillä. Teltassa ei saattanut nukkua, kun kaikki äänet kuuluivat läpi, vesisade kasteli teltan ja varusteet, sitten paleli, leiriohjaaja teki telttatarkistuksia, jossa ilmoittauduttiin armeijan malliin, piti olla suuressa ihmispaljoudessa muka reippaana pelaamassa jalkapalloa ja työntämässä kuulaa, vaikka mieluummin olisi ollut kotona liimaamassa kiiltokuvia vihkoon. Joka ikinen kerta Eepo sairastui leirillä oksennustautiin ja koti-ikävään. Oli helpotus päästä pois, vaikka ei sekään mitenkään mukavaa ollut, kun äiti oli leirillä keittäjänä, eikä kotona ollut ketään muutakaan. Eepon piti mennä naapuriin siksi ajaksi. Kaveri oli ollut myös leirillä, mutta kun Eepo haettiin kotiin, lähti kaveri myös kotiinsa, ja sinne Eepo meni sairastamaan. Kaveri pomotti ja vähän ehkä kiusasikin, mutta oli pakko kestää.
Eepo pakkasi mukaan Aapon ruuat, ruokakupit, lelut, petin, harjan, silmätipat, Eepon koiranhoitomekon nuuhkittavaksi ja kynsisakset. Ruokaämpärin kannessa luki ruoka-ajat ja ohjeet. Veepo lähti viemään. Eepo ei saattanut lähteä mukaan.
Nyt lähdöstä on mennyt neljä tuntia, ja Eepolla on jo kovasti ikävä ja järkyttävän syyllinen olo. Kuka hullu varaa lomamatkan ja luottaa siihen, että Iipo tai Laapo pääsee hoitamaan? Kuka julmuri lähettää pikku koiran hoitoon toiseen maahan asti (= toiselle planeetalle)? Unohtaako Aapo Eepon ja Veepon? Tuleeko tästä nyt loppuelämän trauma? Meneekö hyvä koira nyt pilalle? Hakeeko Aapo Eepoa ja Veepoa? Miten ilta sujuu? Entäpä huomisaamu?
- No, väliaikatietojen mukaan kesäleiripaikalla oli kaksi muutakin koiraa, joiden kanssa voi nuuhkutella tai leikkiä. Paikalla oli myös lapsia, joiden kanssa Aapo oli heti alkanut pelaamaan pallolla. Minttu oli ottanut heti Aapon huomaansa, ja oli jo harjannut Aapoa, ja Aapo oli mennyt hänelle syliin. Varmasti Minttu kyllä huolehtii Aaposta hyvin. Leikkii, lenkittää ja nukkuu vieressä. Voisikohan tällä leiriläisellä olla oikeasti mukavaa?
Eepon ystävät ovat lohduttaneet, että Aapo pärjää kyllä, ja vieläpä paremmin kuin Eepo. Kiitos, ystävät, näistä sanoista...
Mutta kokonainen viikko!- Byääh! Byääh! Eepo kulkee ikkunasta ikkunaan ja ulisee.
keskiviikko 18. heinäkuuta 2018
Keskiviikko 18.7.2018: Helteen sekoittama pää vai uhmaikää? Vai kumpaakin?
Ennen pentu sanoi: - Minulla olisi vähän nälkä. Voisinko saada hieman ruokaa?
Nykyisin hellehörhö uhmaikäinen karjuu: - Anna, ämmä, ruokaa!
Nykyisin hellehörhö uhmaikäinen karjuu: - Anna, ämmä, ruokaa!
Ennen pentu sanoi: - Menisin niin mielelläni ulos, jos se vain sopii.
Nykyisin hellehörhö uhmaikäinen möykkää: "Saa..! Pee! Päästä minut ulos täältä! En jaksa katella teitä enää!"
Nykyisin hellehörhö uhmaikäinen möykkää: "Saa..! Pee! Päästä minut ulos täältä! En jaksa katella teitä enää!"
Ennen pentu sanoi: - Olisi niin mukavaa, jos leikkisit kanssani."
Nykyisin hellehörhö uhmaikäinen pomottaa: "No heitä kunnolla sitä palloa, senkin lahna! ETTÄ OLET SITTEN ÄRSYTTÄVÄ!"
Nykyisin hellehörhö uhmaikäinen pomottaa: "No heitä kunnolla sitä palloa, senkin lahna! ETTÄ OLET SITTEN ÄRSYTTÄVÄ!"
Haluaisinpa sanoa, että samat sanat, rakkaani, samat sanat. Iltaharjauksen aikana ja aamukainaloinnissa kaikki on kuitenkin toisin.
tiistai 17. heinäkuuta 2018
Tiistai 17.7.2018: + 32 astetta
Helle "hellii". Aapo läähättää. Ruoka ei maistu. Vettä pitää tyrkyttää. Ulkona ei voi olla. Sisällä ei jaksa olla. Suihkuun ei suostu. Viilentäviä valeluja ei anna tehdä. Eepo ja Veepo valuvat jossain sohvilla.
sunnuntai 15. heinäkuuta 2018
Sunnuntai 15.7.2018: Onni onnettomuudessa!
Käytiin veneilemässä joella. Aapo molskahti veteen, mutta onneksi oli pelastusliivi päällä, ja Veepo sai nostettua Aapon liivin kahvasta takaisin. Shokkihoidon myötä uintiliikkeet löytyivät, eikä vedessä kahlailu ja loikkiminen enää pelottanut.
torstai 12. heinäkuuta 2018
Torstai 12.7.2018: Voi saateri senthään!
Aapo söi ampiaisen. Naama ja silmät turposivat. Oli tuskainen. Tämä on ollut odotettavissa, kun piha-ampiaisia pitää koko ajan jahdata, eikä ymmärrystä ole. Lääkärille oli aika, mutta sitä ei onneksi tarvittukaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
-
Huomenta kaikille! Mulla on tänhään juhlapäivä. Mie täytän kaheksan vuotta! Mahtavaa! Tuossa kuvassa mie olen vielä aamutuumissa, mutta on...
-
No niin se taas joulu oli ja meni. Mieki pukkeuin taas hienoksi rusettipukhuun. Sama rusetti on ollu mulla niin kauan ko mie muistan. Mamma ...
-
Tässä on pari kuukautta menny aivan huihauksessa. On ollu oravanhaukkuhommia ja muuta arkitouhua niin paljo, että kirjottaminen on jääny. Va...


