Maanantai 9.12.2019: Talonvahtina

Olin tässä muutaman päivän talonvahtina. Sehän oli ihan lelliä hommaa! Meikä vahti taloa ja Iipo ja sen ystävä vahti minua. Iipon kavereitakin kävi. Rapsutuksia riitti ja syleihinkin pääsin. Kaiken huipuksi pääsin mamman kavereiden kanssa lenkille. Vähän siistiä! 

Olen jo iso poika, ja taas on synttärit!  Jotku viettää synttäreitä vain kerran vuessa, mutta mulla ne on joka kuukausi! Mamma pittää siittä huolen.

Olen ihmetelly, että mikähän se tenniskyynärpää oikein on. Mamma sannoo, että sille tulee semmonen, ko se joutuu kiskomaan minua lenkillä. No omapa on vika! Miksi se ei vain anna minun rauhassa nuuskia ja nuolla mahtavia märkäläjiä niin kauon ko haluan. Miksi pittää muka vain mennä etteenpäin koko ajan?

Mutta Veepon kanssa mettässä on kyllä tosi kivvaa! Veepo kehhuu minua ja meikäpoika se vaan juoksee ja haukkuu ja hakkee mettoja ja pyitä ja mitä niitä nyt on. Se se vasta on koiran elämää!

Vaikka talonvahtihomma oli aivan mukavaa, päätin kuitenki seuraavana päivänä mammale vähän mököttää ja komentelin sitä minun silittelyhommiin.

Lauantai 9.11. 2019: Metsän poika tahdon olla!

Näkyykö koira?

Aapo oli  tänään,

syntymäpäivänään, metsästystouhuissa, ja kuulemma pärjäsi siellä hyvin. Yksityiskohdat eivät kuitenkaan ole tämän blogin sisältöä, koska tämä on myös lintuystävällinen blogi, jonka periaatteen mukaan linnuillakin on oikeus olla olemassa.

Kyllä metsä on Aapolle kuitenkin oikea elementti. Ilman metsästystarkoitustakin Aapo juoksee laajaa kierrosta, hyppelee mättäiden yli ja loikkii korkeita loikkia, kun saa olla vapaana. Aapo tulee aina välillä kuittaamaan ja katsomaan, ovatko ihmiset tallella. Suu on naurussa.

Nyt eletään mukavia aikoja myös yhteisymmärryksen vahvistumisen ja viestinnän kaksisuuntaisuuden vuoksi. Aapo ilmaisee hyvin itseään. Ulos pyytäminen sujuu pienen vinkumisen tai vetoavan katseen avulla. Joskus pelkkä oven vilkaisu riittää. Lenkillä Aapo osaa odottaa hyvin lupaa tien ylitykseen, ja ojan ylityksessä selvästi odottelee ja tarkistaa, millä vauhdilla on sopivaa mennä, ettei mamma kaadu. Lenkin jälkeen terassilla on mukavaa jutella ja läppäistä tassua.

Häkkiin meneminen mamman kanssa on nykyisin jarruttelua ja temppuilua. Nukkuminen sisällä olisi niin mukavaa. Häkissä tosin on sohva, kuivat ja lämpimät matot sekä lämmitetty koppi, joten nukkumista voi ihan hyvin jatkaa siellä. Pitää kai vaan osoittaa omaa tahtoa. Tosiasiassa pitemmänkin työpäivän jälkeen Aapo voi häkissä ihan hyvin ja on rauhallinen.

Naapurin aidan takana olevalle koiralle, jota ei koskaan näe, pitää käydä säännöllisesti rähisemässä, ja tiellä kulkijoita pitää pontevasti haukkua ja kommentoida. No, onhan se koiran tehtävä pitää vahtia, mutta välillä ihmiset säikähtävät, kun rähinä alkaa.

Leikkiminen on Aapon mielestä edelleen mukavaa. Sitäkään viestiä ei ole vaikea ymmärtää. Pitkäjalkainen apina on tällä hetkellä mieluisin lelu. Parhaat leikit ovat:

• Juostaan peräkkäin rinkiä olohuone - keittiö - eteinen - olohuone (Aapo edellä)
• Aapo kantaa lelua, jota yritetään napata.
• Kannetaan lelua yhdessä juosten, 
• Puijuutetaan lelua ja heitellään sitä,
• Heitetään tennispalloa, ja Aapo koppaa sen pompusta suuhun.
• Lumen alta on myös mukava kaivaa jäätyneitä palloja ja villasukkia. (Aapo kaivaa, mamma ei.)

Viikot kuluvat nopeasti. Kuukaudet kuluvat. Aapon kanssa tässä yhdessä vanhetaan. Toivottavasti vielä on jäljellä monen monta yhteistä vuotta.

Hyvää syntymäpäivää, Aapo! ❤️

Lauantai 19.10.2019: Mamman kanssa lomalla

Kun mamma pakkasi tavaroita, seurasin silmä kovana, onko merkkejä siitä, että pääsen mukaan. Sitten se sanoi: "Auto!" Tiesin heti, mitä se tarkoittaa ja hyppäsin kyytiin.

Ensin luulin, että mennään koirapuistoon; tärisin ja vinguin innosta. Into vähän laantui, kun ei käännyttykään sinnepäin. Sitten ajattelin, että ahaa, mennään siis metsäretkelle. Vinguin taas myöntymisen merkiksi, mutta sitten huomasin, että matka vain jatkui. Päätin lopettaa vinkumisen ja seurasin vaan, missä mennään.

Ensin ajettiin melko lailla suoraan. Sitten käännyttiin muutaman kerran. Ajettiin taas pitkästi suoraan ja päästiin perille jonnekin. Se tuntui jotenkin tutulta paikalta.

Pääsin taas ajamaan hissilläkin! Olisin painanut nappia, jos vain olisin ylettynyt. Kuljin mahtavan leuhkasti portaissa ja opin nopeasti, missä me nukutaan.

Naapurista kuului haukkumista. Haukahtelin minäkin, kun mamma lähti käymään jossakin, mutta esitin kyllä sujuvasti hiljaista ja kilttiä, kun mamma tuli takaisin.

Ekaksi käytiin pikku lenkillä päivällä,  ja sitten vielä illalla pimeässä. Se oli jännää, mutta mamma halusi melko nopeasti kääntyä takaisin, kun se epäili, ettei minusta ole puolustajaksi, jos joku olento vaanii pimeässä.

Yön jälkeen käytiin vielä aivan mahtavassa paikassa pitkällä lenkillä. Siellä oli paljon puita, joissa kasvoi jäkälää ja naavaa. Oli hiljaista ja hyvää ilmaa nuuhkittavaksi. Mammakin nuuhki ilmaa ja pani oikein silmät kiinni.  Olisin halunnut juosta vapaana ja yritin hulluna vetää mammaa perässä, mutta se ei päästänyt irti.

Ja sitten  lähdettiinkin kotiin. Kotimatkalla pohdiskelin filosofisia kysymyksiä ja torkuin. Mamma sanoi, että se oli semmonen mindfulness-loma.

Lauantai 14.9.2019: Innokas metsästysharjoittelija

Aapo on nyt 1 v 6 kk ja mamman mielestä melkoisen komea uros. Metsästysharjoittelussa on kuulemma kiinnostunut, innokas ja terävä, vaikka ei kai vielä aivan ymmärrä jutun juonta. Kahtena päivänä jaksoi juosta metsässä väsymättä, mutta kyllä sitten uni maistui. Mamma pesi ja hoivasi,  ja mamman kanssa sai taas olla ihan vaan pikku pirttikoira.

Murrosikää on ja omaa tahtoa on, mutta jotenkin niin hellyttävällä tavalla, että mammahan se vaikka kantaa häkkiin, jos Aapo itse päättää jäädä pihalle makaamaan ja rapsutuksia odottamaan. Toisten koirien ohittaminen fiksusti sujuu palkkojen avulla jo melko hyvin.

Sunnuntai 11.8. 2019: Synttäreiden kunniaksi metsällä

Aapo täytti 1 v 5 kk 9.8. Sopivasti ikään kuin synttärilahjana Aapo pääsi metsälle Veepon kanssa. Aapo oli ottanut rohkeasti etäisyyttä, mutta pitänyt kuitenkin koko ajan kontaktin ja tullut pillin vihellyksestä heti takaisin kuin raketti.  Myös hakemista oli harjoiteltu.

Aapo oli haukkunut kahta hirveä ja lähtenyt vielä rohkeasti peräänkin. (Pikku Aapo!😮) Metsässä Aapo oli ollut tosi innostunut, eikä ollut pysähtynyt poseerausta varten, niin kuin kotoa "ohjeistettiin".  

Muutenkin oli ollut ihan eri roolissa kuin mamman pikku kultana.

Veepo oli tyytyväinen ja sanoi, että Aapolla on kaikki edellytykset tulla hyväksi metsästyskoiraksi.

Tiistai 30.7.2019: Lellipennun onnenpäivä

Oli taas aika viettää noin viikko kesäleirillä Överkalixissa. Leiriohjelmassa oli "Ronja-serkun" kanssa leikkimistä, melkein uimista (rantavedessä edestakaisin juoksemista ja kahlailemista), häkkielämää myös öisin, luiden kaluamista ja lasten kanssa leikkimistä ja ulkoilua. Virikkeitä ja tapahtumia riitti, ja huolta pidettiin.

Kotiinlähdön aikana ilo oli kuitenkin ylimmillään, kun Eepo ja Veepo tulivat hakemaan. Aapo tiesi heti, että nyt mennään kotiin ja hyppäsi reippaasti paikalleen autoon. Kotona annettiin herkkuja ja pestiin leiriravat ja harjattiin. Hellyysvaje täytettiin moneen kertaan. Iltatoimien jälkeen oli hyvä kellahtaa omaan petiin. Nyt on taas kaikki hyvin: ihana 10 asteen viileys ja arkirutiinit.

Lauantai: 13.7.2019: Reissua ja riehumista

Mamma sannoo, että olen jo aika iso poika: 1 v 4 kk!


Mulla oli tiistaina synttärit, mutta niitä ei nyt erityisesti vietetty. Ajettiin autola vaan koko päivä. Oli vähä hoppu kotia, ko Laapo oli tullu.

Me käytiin autola jossaki aika kaukana. Matka suju mukavasti, ko pysähyttiin parin tunnin vällein. Oltiin hotellissa. Sielä sain hienon tervetuliaispussin, jossa oli herkkupatukoita ja puruleluja ja kakkapusseja. Mulle annettiin oma petiki.

Hissi oli vähä siisti! Oli mahtavaa ajela sillä ees ja taas. Löysin käytävällä oman huoneen ovenki kerran. Pärjäsin ihan hyvin, ko Eepo ja Veepo kävi jossaki. Viimisenä aamuna en ennää jaksanu esittää, vaan annoin haukun raikua. Ko Eepo aukaisi (kuulemma vahingossa) ikkunaverhot, ennen ko ne lähti syömään,  niin  hyppäsin sängyle ja haukuin kaikki, mitä näin. Voi vitsi ko oli hauskaa! Ne oli kuitekki mulle niin ko vihasia, ko ne tuli takasi.

Tänä päivänä mentiin pitkästä aikaa puistoon. Tehtiin tärskyt Veetin kanssa. Ennenki meilä on ollu mukavaa ja niin oli nytki. Melkein tunti juostiin ja painittiin.

Tuli sinne yks pimuki, Iitu, ja se oliki aika mielenkiintoinen tappaus. Vähä yritin iskeä sitä, mutta Eepo tuli häiritteen. No jatkettiin sitten Veetin kans ihan omia juttuja.