Sunnuntai 9.5.2021: Mamman syntymäpäiväkortti Aapolle äitienpäivänä

                            

Onnea, Aapo!

Täytät tänään 3 v 2 kk.

Löysin tämmöset kuvat, jossa olet 2 kk ikäinen pikku lilli ja olet tullut juuri kotiin.  

Mamma         

                               

Perjantai 9.4.2021: Aapo tässä, hei!

Ei mulla mithään erityistä asiaa ole. Aattelin vain vähä päivittää kuulumisia, niin ko nykyhään on tapana. Tuntuu aivan samalta ko viime kuussaki. Ulkona ja mettässä on mukavaa, leikkiminen on hauskaa, mutta mamma ja pappa ei leiki tarpheeksi. Ei net jaksa, ko net on vanhoja. Molen kyllä kuulu, ko net on miettiny, että pitäskään Aapole ottaa leikkikaveri. Se olis kyllä hauskaa, mutta em mie oikein usko, että siittä tullee mithään.

Olen päässy käyhmään kaks kertaa pohjosessa. Sain vähä juosta mettässäki. Ei mithään kunnon kierrosta, ko pittää olla kiini, mutta tien varressa sain vähä oikoa koipia.

Pääsiäisretkelä minhuun laskeutu rauha ja sain olla oikein lomala. Ei tarvinu koko ajan vahtia pihhaa ja haukkua kulkijoita ja sitä takapihan aijan takana olevaa hyypiötä. Oli ihanaa, ja mamma ja pappa puhu, että olin ollu kuulema ko eri koira: ulkonaki aivan rauhassa ja hiljaa. 

Kyllä mie tiesin, missä olthiin: hirvikämpälä! Ja sielä oli niin monet tutut hajut, että ei ollu mithään hättää. Ikkunasta oli kyllä mukava kurkkia, mitä net pihala touhusi. Saunaa ja kottaa ainaki lämmitethiin. Ko se rauha tuli minhuun, mie hyppäsin yölä mamman sänkhyynki, ko oli niin hyä olo.

Luita mie tykkään järsiä pihala. Sillon en halua tulla sisäle milhään. 

Ko kattoo vanhoja kuvia, niin huomaan ittekki, että olen mie vähä muuttunu kolmessa vuessa. Tuola viimisessä kuvassa mie olen aivan pikkulilli rakhaan Rita-äitin rinnala. Oi! Mulla on tuo läikkä pyllyssä vieläki, mutta on se jo vähä vaaleampi. Siittä se mamma ja pappa minut sillon tunnisti, ja minun valkeasta hännästä. Nyt ko kattoo minua ja äitiä, niin met taijama olla vähä samannäkösiä. 💓💓

Kyllä mulla on oikein hyä elämä, se häätyy sanoa.

Tiistai 9.3.2021: Aapon 3-vuotissynttäripäivä ja rusettikaulapäivä

Tänään on Aapon 3-vuotissyntymäpäivä. Aapo on tuonut koko perheelle paljon iloa, valoa ja rakkautta. Aapo on positiivinen, terhakka ja utelias sekä hyvin sosiaalinen. Lisäksi valtavan suuri hellyyden ja läheisyyden tarve ovat vastustamattomia ominaisuuksia. Aapo on kiltti ja mukava, mutta vahtii pihan reviiriään tehokkaasti. Aapo nauttii metsässä olemisesta ja toimii metsästyksessä odotusten mukaisesti.

Kiitos, Aapo, näistä kolmesta vuodesta, ja toivottavasti yhteisiä vuosia on vielä paljon, paljon! 💓💓

Perjantai 12.2.2021: Kolme päivää on jo menny, eikä synttärionnitteluja kuulu!

No mikäh ny mättää, ko kukhaan ei etes huomaa, että mulla oli jo kolme päivää sitte synttärit? Mie täytin 2 v 11 kk, mutta kukhaan ei etes onnittele!

Joku meinas, että alkasinko mie jo isäksi, mutta mamma sano, etteihän ne vauvat vielä semmosista hommista ymmärä. Niin mistä hommista? Ja miten niin isäksi? Miehän olen mamman poika, enhän mie ny sille isäksi voi alkaa!

Mutta mie kuulin, että mulle oli tullu pikkusisaruksia ja näin mie niistä kuvanki. Toinen oli vähä minun näkönen. Ja äitiki oli kuvassa niin kauhniina, että semmonen lämmin henkäys meni minun läpi.

Mie olen saanu käyä kaks kertaa mettässä laukkomassa ja lintuja haukkumassa. Lunta on ollu kyllä aika paljo, mutta ei se minua haittaa. Lumessa laukkominen on mukavaa, mutta kyllä siinä aika helposti mennee voimat.

                                          

Toisela kerrala mie näin Rekun, ja sen kans meni aivan mukavasti, mutta naapurin Pomosta on tullu oikea kiusanhenki. Se alisti minua mökilä ja kävi pääle, vaikka ennen se on ollu muka niin mukava. Saakeli, että otti päähän, ko minut panthiin eri huohneesseen ja Pomo valtasi koko mökin, aivan niin ko se olis muka sen!

Leikkimisestä mie kyllä tykkään! Mie ruukaan viä pihale kampheita ja hakea mammaa ja pappaa leikkihmään. Aina ne ei tajua tai jaksa, mutta sitte mie haen vielä muutaman kampheen ja tulen uuestaan hakehmaan niitä ulos.  Apinan ja ketun heittely ja puijuutus on mukavaa, ja myös violettia makkarakoiraa on hauska hakea. Mie olen oppinu aukasehmaan saunan lasioven kuonola. Mie pökkään sitä niin luijjaa, että se aukeaa ja menen niin ko läpi siittä. Mamma varottellee, että kuono mennee vielä rikki, tai ovi, mutta eipä ole menny!

Tässä yhtenä päivänä met käythiin joela kävelemässä ja tulipaikala tulistelemassa. Mie olisin halunu juosta vappaana ko tuulenhenki ja tuntea viiman turkissa, mutta minua ei päästetty mihinkhään. Köytethiin kiini roskakorhiin tai pelastusrenkhaasseen. Otti päähän.

Nyt mie laulan itteleni onnittelulaulun ja panen sitte nukkuhmaan. Ens kuussa piethään pilheet, ko minusta tullee sillon vissiin täysi-ikänen.

                                   

                                    

Lauantai 9.1.2021 Laumaa, lahjoja, tulta ja pikku kirjavinkkikin

Oli ihanaa, ko oli joulu ja koko lauma oli kasassa. Oli Veepo, Eepo, Iipo ja Laapo. Voi että mie nautin! Laapoa mie en olekhaan nähny ainakhaan vuotheen, ko se assuu jossaki kaukana. Met kerräännyimä yhteen kuvhaanki, ja minukki otethiin sohvale, vaikka normaalisti en saa mennä muuale ko omale nukkumasohvale. Olin mie vähä ihmeissäni, enkä viihtyny siinä läjässä ko kuvan ottamisen verran. Rapsutuksia tuli kuitenki koko loman ajan aivan mukavasti.

Mie sain lahjanki. Se oli kääritty pakethiin, ja mie sain sen auki aivan itte. Paketista löyty mukava nalle, jonka Veepo oli valinu ja mie aloin heti sillä leikkihmään. Vähän niin ko essiinnyin, ko kaikki nauro ja taputti.

Oli mahtavaa, ko met olthiin koassa pihala ja sielä oli tuli. Minusta otethiin oikein hieno kuvaki, mutta mie en julkase sitä vielä, ko mie olen sillä ilmottautunu yhteen mallikilpaihluun ja siihen asti pittää olla julkasematta kilpailukuvia.Son vähä niin ko salassa piettävää tietoa.

Loman aikana mie olen lukenu mamman kans aika paljo. Yks oikein hyvä on runokirja, jossa on koirista kertovia runoja. Mie tykkäsin erityisesti tästä, jonka nimi on Kuraveteen. Vaikka mie en ennää aivan pentu olekhaan, niin siinon jotaki sammaa ko minussa. Siihen saattaa niin ko samastua.

                      Kuraveteen 

                 Herttaisin pentu päällä maan,

enhän nyt sinua loukkaa,

mutta ohikulkija matkallaan

 ei tykkää, jos koira koukkaa

 kadulla suoraan eteen,

 käy selälleen kuraveteen

 ja odottaa, että vieras siihen jäisi

 ja märkää mahaa silittäisi.

Mamma tykkäsi tästä runosta:

Kohtaamisia 

Ei kukaan silmiin katso lempeämmin.

Ei mikään kohtaaminen ole yhtä lämmin.

Ei kukaan yhtä iloisesti vastaan juokse   

kuin sinä, kiitäessäsi ystäväsi luokse.

 

Niin monta ihmeellistä retkeä,

niin monta lohdullista hetkeä

kun vierelläni lepäät kuunnellen

ja ymmärrät sen, mitä minä en. 

Kieltämättä, kyllä tässäki on jotaki totta ja oikeaa. Onhan mamma minun paras ystävä, ja mie seuraan sitä iltakauet niin ko hai laivaa. Mamma on sanonu, että sille on kasvanu jalkhaan semmonen karvanen patti, mutta miehän se vain olen 😂! 

Kävimä met taas vähä reisussaki, eikä mulle tullu nyt niin mahoton ressi ko viime kerrala. Se oli mukava paikka. Autossa oli taas mukava katela maisemia ja nukuskella. Huohneessa sain nukkua nojatoolissa.

Tänä päivänäki mie sain lahjan,  Siipolta. Se on yhistetty joulu- ja synttärilahja, ko sattuu tänhään olehmaan taas synttärit. Se on oikein mukava, vähä erikoisen muotonen pallo. Kiitos paljo!

Kyllä minun häätyy sanoa, että mie olen kyllä aika onnellinen! Mulla on mukava koti ja semmosta sopivan rauhallista elämää, sopivasti oravia ja pihalintuja haukuttavaksi ja sitte niitä huippumettäreissujaki aina sillon tällön. Joskus tuntuu, että kaveri vois olla kiva, mutta mennee se näinki, eikä tartte ainakhaan mammaa jakkaa kenenkhään kans!

Kuvan kirja: Anna-Mari Kaskinen: Kauneimmat haukkuni: Runoja koirille ja koirien ystäville. Kansi, graafinen suunnittelu Katja Kuittinen

 

Torstai 10.12.2020: Nuoren miehen elämää

 

Olin vielä nukkumassa, kun mamma tuli kuvvaamaan. Unohti kuulemma kuvata eilen synttärikuvan. Meillähän vietetään synttäreitä joka kuukausi.

Nyt ei kuulu kummempaa, mutta ulkona on niin mielenkiintosia hajuja, että aivan ulvottaa. U -U- uuu! Missä ne kaikki ihanaiset naiset on? Miehän olen täälä!!

Tiistai 10.11.2020: Kuukausi vierähti julkisuuden, talvimatkailun ja metsästyksen parissa

  

Aapon lomareissujuttu julkaistiin Pystykorva-lehdessä (2020/5). (Kannessa on joku muu.)

Talvireissu Koroumalle 22.10. 2020. Mukana oli Aapo, Eepo, Veepo ja Iipo. Nähtiin hienot talvimaisemat!

25.10.2020 Ylitorniolla metsästysreissussa. Hyvin meni, mutta saalista ei tullut.

29.10.2020 Kotona on niin hyvä olla.

7. - 8.11.2020 Ylitorniolla metsästysreissussa. Mihin lumi hävisi? 

2 v 8 kk: Aapon leikkihalut on vielä kovat. Naapureita ja koirakavereita Aapo tervehtii aina yhtä innokkaasti ja seisoo myös persoonallisesti kahdella jalalla tuijottamassa, keitä tulee. Facebookin pohjisryhmässä on esitelty muitakin kaksijalkaisia. Hupaisa rotuominaisuus!  Lenkille lähtöä Aapo osaa jo odottaa rauhassa. Istuu nätisti ja tulee tuulikaappiin valjaiden laittamista varten vasta kutsusta. Hösellys ja häsläys on vähentynyt. 

Aamulla Aapo ei suostu istumaan pannan laittamista varten. Muulloin voi kyllä istua ihan suosiolla,  esimerkiksi lenkin jälkeen istuu halukkaasti tassua paiskaamaan ja palkkoja mässyttämään. Aamullakin on tarjottu istumisesta palkkaa, mutta se ei auta. Aamulla ei istuta ja sillä selvä! Iltapäivällä pannan poisottamista varten Aapo istuu ihan automaattisesti, mutta aamu on Aapon junttura-aikaa. Olkoon sitten niin.