Maanantai 31.12.2018: Onnea on syrjäkylän sukulainen!

Veepo ja Aapo lähtivät viettämään uuttavuotta Ruotsiin syrjäkylälle, jossa yli 60-vuotias setämies edustaa nuorisoa. Siellä ei raketteja ammuta.

Eepolassa kannatetaan kansalaisaloitetta,  jonka sisältönä on, että eduskunta alkaa pikaisesti valmistella lakia, jossa ilotulitteiden hankinta, säilytys ja käyttö sallitaan ainoastaan alan ammattilaisille. Aloitteen perusteluina esitetään seuraavaa:

• Ampujien ja sivullisten vammautumiset. 
• Vie myös resursseja ensiavun, pelastuslaitoksen ja poliisin muilta tehtäviltä. 
• Lemmikki-, tuotanto- ja luonnoneläinten merkittävä kärsimys. 
• Ilotulitteet ja alkoholi on vaarallinen yhdistelmä. Tapahtuu, vaikka on kielletty. 
• Ilotulitteet ja alaikäiset on vaarallinen yhdistelmä. Tapahtuu, vaikka on kielletty. 
• Aina on tee se itse -raketinrakentajia, joille kaupalliset tuotteet ovat rakennusmateriaalia. 
• Uuden vuoden sallittuja ampuaikoja rikotaan törkeästi. 
• Ilmanlaadun merkittävä heikkeneminen ja siitä johtuvat ongelmat ihmisille ja eläimille. 
• Haitallisten aineiden pääseminen ilmaan ja luontoon. 
• Roskaaminen. Valtava osa jätteestä jää pysyvästi luontoon. 
• Merkittävä meluhaitta. 
• Sodissa traumatisoituneiden kärsimys. 
• Ilotulitteiden aiheuttamat omaisuusvahingot, tulipalot ym. 
• Ilotulitteilla aiheutettu tahallinen ilkivalta. 
• Kaikki edellä listatuista yksityisille ja yhteiskunnalle aiheutuva turha kustannus.
• Alla listatut haitat ovat jokavuotisia etenkin uuden vuoden aikaan kielloista, rajoituksista, valistuksesta ja turvasuosituksista huolimatta. 

Kansalasialoite
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2736

29.12.2018 uutisoitiin, että kansalaisaloite on  saanut vaadittavat 50 000 allekirjoitusta ja se etenee eduskunnan käsittelyyn. (Ks. esim. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/c9eb6813-de64-4d9c-adbf-d046b0a1985c  )

Parempaa uutta vuotta 2019 kaikille, etenkin eläinystäville!

Sunnuntai 23.12.2018. Hyvää joulua ja terveisiä äidille ja sisaruksille!

Sunnuntai 9.12.2018

Yksi nukkuu. Yksi juo kahvia ja lukee kirjaa. Yksi, synttärisankari, järsii luuta olohuoneessa. Ihana joulukuun sunnuntaiaamu!

Tiistai 4.12.2018: Lumi on NIIN mukavaa!

Pihalla ryntäilee Valkoinen Salama: naurava pikajuoksija, aitajuoksija, kolmiloikkaaja ja arkeologi. Lumessa on niin mukavaa juosta, hyppiä ja kaivaa muinaisjäännöksiä. 

Lumijalkapallo on myös mahtava laji. Joskus vauhtia on niin paljon, että Valkoinen Salama kaatuu tetraalisesti omiin jalkoihinsa, mutta onneksi se on vain hetken hidaste. Heti ylös, ja peli jatkuu!

Leikin tarve on loputon. Vanhat vanhemmat saavat tehdä tosissaan töitä, että pystyisivät edes murto-osan leikin tarpeesta tyydyttämään. Hei, koirakamut, tulkaa  tänne! Eepolassa on iso piha, paljon lunta ja pikkukaveri, jolla on virtaa kuin Duracell-pupulla.

Arkeologi työssään

Perjantai 30.11.2018

Oi, ihanaa! Musti ja Mirri -lehdessä esitellään jouluhaalari lemmikille ja samanlainen myös ihmisille! Lisäksi on tarjolla koiralemmikille muita vaatteita sekä rusetteja ja kravatteja.

Ihan pakko olisi ostaa joululahjaksi Bark-a-Boo Enchanted Forest BallBody -pehmolelu, joko peura tai yksisarvinen. Vai tykkäisiköhän koiruli sittenkin enemmän Star Wars Chewbacca Floppy -lelusta?

Kyllä joulu on ihanaa aikaa! - Ainakin suomen kielen ja kestävän kehityksen kannalta.
(Muokattu Fb-päivityksestä 29.11.2018)

Sunnuntai 25.11.2018: On se ihanaa, kun...

- Aapo heräsi ennen Eepoa ja Veepoa ja odotteli eteisessä ihan hissukseen
- Aapo oli heti aamusta virkeä ja halusi leikkikaverin juoksuleikkiin
- leluja on hujan hajan ympäri kotia
- naapuruston rähisevät berninpaimenkoirat ohitetaan mitenkään reagoimatta
- Aapo on niin mukava, utelias ja positiivinen koira
- Aapo hoitaa, jos jollakin on murhetta.

Sunnuntai 18.11.2018: Kirjallisuuskoiran kirjastoreissu

Lähdettiin lenkille ja samalla kirjastoon. Alkulenkistä alkaen oltiin informaatiotutkimuksen lähteillä selvittämässä, kuka tästä meni, minkä jäljen jätti, minkä ikäinen ja kokoinen, mahtoiko peräti olla tyttö! 

Kirjastolla Eepo otti Aapon mukaan sisällekin, eteisen palautuspisteelle saakka ja oli koko ajan jännittynyt, että joku tulee huomauttamaan, ettei koiria saa tuoda sisälle.

Eteisessä ohjataan myös tulemaan tuoksutta. Teatterissa ja konserteissa istutaan vierekkäin, ja siellä pyyntö on ymmärrettävää tuoksuallergisten huomioimista, mutta tuntuu äkkiseltään oudolta, että kirjastossa tuoksut kielletään kokonaan (tuoksutta = sijamuoto abessiivi, joka ilmaisee jonkun puuttumista).

Eikö marraskuun pimeydessä saa edes tuoksua hyvältä, edes vähän? Pilaako se marraskuisen kärsimyksen täydellisyyden, jos ihan pikkuisen vain suhauttaa siltä varalta, että kirjaston hyllyjen välistä kuuluukin koppedi kop, ja unelmien prinssi kopsuttaa valkealla ratsullaan paikalle?

Pipo on ruma, kengät eivät ole prinsessan hopeaa, eikä poskillakaan enää hehku ujo rusotus, mutta sentään edes tuoksuisi hyvältä prinssin tullessa. Miksi kyltti on ehdoton? Miksi ei jotenkin pehmeämmin?

Suomi on kieltojen luvattu maa. Tupakointi ei kuulu Eepon eikä Veepon elämään, mutta tupakoiden piilottaminen peltikaapin ovien taakse ja lakritsipiippujen kieltäminen tuntuu kyllä naurettavalta nillitykseltä.

Italiassa koiria näkyi paljon. Ne tulivat ihmistensä mukana joka paikkaan: rannalle, ostoskeskuksiin ja terasseille. Ne olivat osa normaalia elämää, eivät jotain kieltotauluilla estettäviä kummajaisia.

Olisiko meilläkin syytä nauttia elämästä vähän positiivisemmin, hyväksyvämmin ja toinen toistamme arvostaen? Ollaan kilttejä toisillemme. Huomioidaan toiset, mutta ei nillitetä.