Lauantai 19.10.2019: Mamman kanssa lomalla

Kun mamma pakkasi tavaroita, seurasin silmä kovana, onko merkkejä siitä, että pääsen mukaan. Sitten se sanoi: "Auto!" Tiesin heti, mitä se tarkoittaa ja hyppäsin kyytiin.

Ensin luulin, että mennään koirapuistoon; tärisin ja vinguin innosta. Into vähän laantui, kun ei käännyttykään sinnepäin. Sitten ajattelin, että ahaa, mennään siis metsäretkelle. Vinguin taas myöntymisen merkiksi, mutta sitten huomasin, että matka vain jatkui. Päätin lopettaa vinkumisen ja seurasin vaan, missä mennään.

Ensin ajettiin melko lailla suoraan. Sitten käännyttiin muutaman kerran. Ajettiin taas pitkästi suoraan ja päästiin perille jonnekin. Se tuntui jotenkin tutulta paikalta.

Pääsin taas ajamaan hissilläkin! Olisin painanut nappia, jos vain olisin ylettynyt. Kuljin mahtavan leuhkasti portaissa ja opin nopeasti, missä me nukutaan.

Naapurista kuului haukkumista. Haukahtelin minäkin, kun mamma lähti käymään jossakin, mutta esitin kyllä sujuvasti hiljaista ja kilttiä, kun mamma tuli takaisin.

Ekaksi käytiin pikku lenkillä päivällä,  ja sitten vielä illalla pimeässä. Se oli jännää, mutta mamma halusi melko nopeasti kääntyä takaisin, kun se epäili, ettei minusta ole puolustajaksi, jos joku olento vaanii pimeässä.

Yön jälkeen käytiin vielä aivan mahtavassa paikassa pitkällä lenkillä. Siellä oli paljon puita, joissa kasvoi jäkälää ja naavaa. Oli hiljaista ja hyvää ilmaa nuuhkittavaksi. Mammakin nuuhki ilmaa ja pani oikein silmät kiinni.  Olisin halunnut juosta vapaana ja yritin hulluna vetää mammaa perässä, mutta se ei päästänyt irti.

Ja sitten  lähdettiinkin kotiin. Kotimatkalla pohdiskelin filosofisia kysymyksiä ja torkuin. Mamma sanoi, että se oli semmonen mindfulness-loma.

Lauantai 14.9.2019: Innokas metsästysharjoittelija

Aapo on nyt 1 v 6 kk ja mamman mielestä melkoisen komea uros. Metsästysharjoittelussa on kuulemma kiinnostunut, innokas ja terävä, vaikka ei kai vielä aivan ymmärrä jutun juonta. Kahtena päivänä jaksoi juosta metsässä väsymättä, mutta kyllä sitten uni maistui. Mamma pesi ja hoivasi,  ja mamman kanssa sai taas olla ihan vaan pikku pirttikoira.

Murrosikää on ja omaa tahtoa on, mutta jotenkin niin hellyttävällä tavalla, että mammahan se vaikka kantaa häkkiin, jos Aapo itse päättää jäädä pihalle makaamaan ja rapsutuksia odottamaan. Toisten koirien ohittaminen fiksusti sujuu palkkojen avulla jo melko hyvin.

Sunnuntai 11.8. 2019: Synttäreiden kunniaksi metsällä

Aapo täytti 1 v 5 kk 9.8. Sopivasti ikään kuin synttärilahjana Aapo pääsi metsälle Veepon kanssa. Aapo oli ottanut rohkeasti etäisyyttä, mutta pitänyt kuitenkin koko ajan kontaktin ja tullut pillin vihellyksestä heti takaisin kuin raketti.  Myös hakemista oli harjoiteltu.

Aapo oli haukkunut kahta hirveä ja lähtenyt vielä rohkeasti peräänkin. (Pikku Aapo!😮) Metsässä Aapo oli ollut tosi innostunut, eikä ollut pysähtynyt poseerausta varten, niin kuin kotoa "ohjeistettiin".  

Muutenkin oli ollut ihan eri roolissa kuin mamman pikku kultana.

Veepo oli tyytyväinen ja sanoi, että Aapolla on kaikki edellytykset tulla hyväksi metsästyskoiraksi.

Tiistai 30.7.2019: Lellipennun onnenpäivä

Oli taas aika viettää noin viikko kesäleirillä Överkalixissa. Leiriohjelmassa oli "Ronja-serkun" kanssa leikkimistä, melkein uimista (rantavedessä edestakaisin juoksemista ja kahlailemista), häkkielämää myös öisin, luiden kaluamista ja lasten kanssa leikkimistä ja ulkoilua. Virikkeitä ja tapahtumia riitti, ja huolta pidettiin.

Kotiinlähdön aikana ilo oli kuitenkin ylimmillään, kun Eepo ja Veepo tulivat hakemaan. Aapo tiesi heti, että nyt mennään kotiin ja hyppäsi reippaasti paikalleen autoon. Kotona annettiin herkkuja ja pestiin leiriravat ja harjattiin. Hellyysvaje täytettiin moneen kertaan. Iltatoimien jälkeen oli hyvä kellahtaa omaan petiin. Nyt on taas kaikki hyvin: ihana 10 asteen viileys ja arkirutiinit.

Lauantai: 13.7.2019: Reissua ja riehumista

Mamma sannoo, että olen jo aika iso poika: 1 v 4 kk!


Mulla oli tiistaina synttärit, mutta niitä ei nyt erityisesti vietetty. Ajettiin autola vaan koko päivä. Oli vähä hoppu kotia, ko Laapo oli tullu.

Me käytiin autola jossaki aika kaukana. Matka suju mukavasti, ko pysähyttiin parin tunnin vällein. Oltiin hotellissa. Sielä sain hienon tervetuliaispussin, jossa oli herkkupatukoita ja puruleluja ja kakkapusseja. Mulle annettiin oma petiki.

Hissi oli vähä siisti! Oli mahtavaa ajela sillä ees ja taas. Löysin käytävällä oman huoneen ovenki kerran. Pärjäsin ihan hyvin, ko Eepo ja Veepo kävi jossaki. Viimisenä aamuna en ennää jaksanu esittää, vaan annoin haukun raikua. Ko Eepo aukaisi (kuulemma vahingossa) ikkunaverhot, ennen ko ne lähti syömään,  niin  hyppäsin sängyle ja haukuin kaikki, mitä näin. Voi vitsi ko oli hauskaa! Ne oli kuitekki mulle niin ko vihasia, ko ne tuli takasi.

Tänä päivänä mentiin pitkästä aikaa puistoon. Tehtiin tärskyt Veetin kanssa. Ennenki meilä on ollu mukavaa ja niin oli nytki. Melkein tunti juostiin ja painittiin.

Tuli sinne yks pimuki, Iitu, ja se oliki aika mielenkiintoinen tappaus. Vähä yritin iskeä sitä, mutta Eepo tuli häiritteen. No jatkettiin sitten Veetin kans ihan omia juttuja.

Maanantai 1.7.2019: Touhua ja tohinaa Pystykorvapäivillä

Me käytiin mamman kans Pystykorvapäivilä lauantaina.( https://spj.fi/events/pystykorvapaivat- 2019/ ) Olipa siellä paljon kavereita ja tohinaa! Enimmäkseen kaikki oli mukavia, mutta muutama äkänen ärähtelijäki oli mukana. Minua kehuttiin: "Onpa komea uros!", " Onpa hyvät värit." " On oikein sopusuhtainen".  "Onpa se ihana!" Mamma oli minusta ylpeä ja se tuntu mukavalta. Ihmiset sanoi, että kannattais osallistua näyttelyyn.

Niinhän me sitten sunnuntaina osallistuttiin johonkin match showhun. Eihän me oikein tiietty, mikä se on ja miten sielä pittää käyttäytyä, mutta juosta piti ja seisoa piti ja hampaita piti näyttää. Aluksi näytin tuomarille pyllyä, mutta onneksi se oli kiva ja sano,  että pittää seisoa toisinpäin. Sitte se neuvo, mitä pittää tehä, ja pääsin aika nopeasti kärryile. Taas se kehu, että paikotellen meni jo aivan hyvin ja että jos vähä harjotellaan, niin ollaan jo ihan pro! Saatiin ensikertalaisen erikoispalkintoki!

No, se oli oikeastaan aika lelliä. Sielä kyllä katottiin vain, miten me liikutaan. Minusta ei sanottu mittään. Voisin vaikka alkaa harrastaan tätä. Mamma innostu sen verran  asiasta,  että ehkä me käyään ainaki harjotuksissa opettelemassa käyttäytymistä. Näyttelytilanne oli kyllä aika hermostuttava, ko oli niin paljon koiria, ääniä ja ihmisiä, ja melkein kaikki haukku koko ajan. Me oltiin kumpikin aivan poikki.

Minusta me pärjättiin mukavasti, vaikka oli ihan eka kerta kummallekin. Yksi koiraemäntä kyllä sanoi mammalle turhan pahasti, että ette viittis tulla kiinni ihan perseeseen. No eihän se tienny, miten siinä kehässä pittää olla.  Mulle tuli kyllä mamman puolesta paha mieli!

Mamman kans on mukavaa, ko se uskaltaa tehä monenlaista uutta ja kivvaa. Se kuljettaa minua eri paikoissa ja koirapuistossa. Sen kans on mukava leikkiä, ko se osallistuu niin täysilä. Minusta tuntuu, että kyllä siittä vielä hyvä koira tullee.

Punaisella matolla superstarojen malliin.
Mukana myös lammaslinssilude

Torstai 20.6.2019: Olet maailman paras koira!

"Ootahan vähä. Kyllä mie ymmärrän. Mami tullee sinua kyllä rapsuttahmaan. Sie olet maailman paras koira! Ja kaunis! Miten kukhaan voi ollakhaan näin kaunis! Sie voittasit kaikki palkinnot kilpailuissa. Ja sulla on niin ihanat nappisilmät ja hienot korvat. Ei kelhään ole nuin hienoja korvia! Ja oi, mikkä tassut ja niin vahvat jalat! Olet maailman paras koira ja ihanasti pyörität nuita silmiästi, aivan niin ko muina miehinä vain. Ja mahan alta. Tietekki rapsutethaan mahan alta. Ja ompa sulla hieno häntä! Ei kelhään ole nuin hienoa häntää. Ja ihana turkki! Kiva ko pietät minusta kiini. Olekko sie mamin poika? Kyllä mami hoitaa. Ja illalla taas harjathaan ja jos ei ole oikein kuuma, voima mennä kavereita kattohmaan koirapuistoon. Eikö vain? Aika monta kertaa on jo luvattu, mutta ei ole käyty pitkhään aikhaan. Eikhään se olis jo aika.

Jaaha, nykkö riittää?"