Maanantai 13.9.2021: Molen käyny sorsastamassa, kalastamassa, reissussa ja lintumettässä.

No niin, loppuhan se lösöäminen! 

Nyt on ollu aktiivista elämää, ja siittä mie tykkään. Ensin oli sorsahommia papan ja Heepon kans. Kesälä kuumalakhaan ilmala mie en mene vetheen, mutta sorsahommissa menin ja uinki! Hain sorsia joen toiselta puolen ja toin net papale. Mie ymmärsin heti, että minunhan se on tehtävä. Eihän pappa sinne pääse, eikä varsinkhaan Heepo. Minusta on oikein mainio videoki, jossa mie olen työn touhussa sorsaa uimala tuomassa, mutta sitä met emmä näytä ko papan ääni kuulostaa siinä kuulema niin pöljältä. Niin se kyllä kuulostaaki! Mutta se on varhmaan ilosta pakahtunu semmoseksi, niin mie ainaki luulen.

                                   

Heepon kans on mukava olla kyttäämässä. Meistä on tullu oikein hyvät mettäkaverit. Sen ja papan kans mie olin kalastamassaki, mutta sillon minun piti pysyä rannala, enkä päässy venheesseen, mutta annoin kyllä rannala hyviä neuvoja siittä,  millä seuraavaksi kannattaa pyytää.  Ja niilä minun konsteila, pappa sai ison lohen, josta mullekki keitethiin tosi muhkea pala.

                                                        

Sitte met käythiin taas reissussa. Siittä ei ole paljo kerrottavvaa, mutta mammalle tuli paha mieli, ko mulle ei huohneessa ollu etes petiä eikä tervetuliaispussia, niin ko muuala on aina ollu. Osotethiin vain lemmikkihuone ja otethiin rahat pois. Mamma kuulu sanovan, että muutenki oli sama meininki: kaikki piti kuulema maksaa etukätheen.

Käythiin sielä yhelä luontopolula ja sielä oli aika mukava mettän haju. Mie luulin, että ai jaa päästhään sieläki methään. Ihmettelin vain, miksi mulla on valhjaat ja remmi, eikä minua päästetä irti. Mie pistin turpovaihteen pääle ja aloin vetähmään, että hopi hopi, menhään nyt sinne methään, eikä meinata. Mamma tuli suttina minun ja remmin perässä ja meinasi kaatua juurakoihin ja kivhiin. On mulla sen verran voimaa, että kyllä mie yhen mammelin nurin saan, jos haluan! Normaalisti mie kyllä piän siittä hyvvää huolta, ko lenkilä ylitethään ojia tai pikku nyppylöitä ja kuljen sen vieressä niin ko tukena ja turvana. 

No sen lenkin jälkheen mie kyllä osasin rauhottua ja pääsin taas tuthuun zen-tilhaan.

                                   

Viime viikonloppuna mulla, papala ja Heepola oli lintumettähommat. Sielä oli paljo tapahtumia ja mie tehin hyvin töitä, mutta kävi sielä niinki, että yks vieras koira tuli haukkuhmaan minun lintua ja se homma meni sitte pilale. No, sitte met panthiin sen kans hommat leikiksi, että ei mulle mithään kaunoja jääny.  

Ko met vaihethiin papan kans paikkaa, niin mie haukuin ja haukuin niin, että yhtäkkiä papan pyssy pamahti ja lintu putosi puusta. Pappa hyvitteli minua ja anto palkkaa, ja mie lähin hakehmaan uusia töitä. Tässä hommassa mie alan olehmaan jo aika pätevä. 

    

                                   

Keskiviikkona 11.8.2021: Ei erityisempää kerrottavaa

Aapo täytti 9.8. 3 v 5 kk. Elämä sujuu, kuten viime kuussakin. Ei ole tapahtunut ihmeitä. Mamman työt alkoivat, rytmi vähän muuttui, mutta kaikki hyvin. Viimeisinä lomapäivinä saattoi vielä rentoilla. Käytiin myös Hossassa.

Sunnuntai 11.7.2021: Huh, hellettä!

Mamma on ollu aivan heltheen pökerryttämä ja vaikka mie olen kyllä muistuttanu, että kirjota taas jotaki, niin ei se ole oikein jaksanu. On mullaki ollu tosi kuuma, mutta olen mie senthään joka päivä käyny pikku lenkin tekemässä. Olen näyttäny mammale mallia, miten heltheelä pittää hengittää: panhaan kieli ulos aika pitkäle ja saalothaan sitte voimakhaasti. Se helpottaa. Mamma kiitteli neuvosta ja kokkeili heti.

Mamma on laittanu mulle märän pyyhkeen selkhään ja häkin tiililattiakohtaan. Seki on auttanu, mutta toisihnaan mie kyllä menen tahahlaan oikein aurinkoisheen paikhaan ja panen silmät kiini. Sillon mie olenki vähä niin ko muisssa maailmoissa ja unelmoin aivan omista asioista, joista mie en puhu kellekhään mithään.

Venheen kyytissä viilenee kans aika mukavasti. Nyt mie kyllä vähä hökelsin venheessä laiasta laithaan, enkä oikein asettunu. Lähtiessä rannala oli aika hemaseva, vähä vanhempi pystykorvarouva, joka taisi panna minun hormoonit hyrräähmään. Sen matkassa oli kans oikein hieno pystykorvapentu, mutta se ei ollu sen. Sitäki mie vähä haistelin. 

Rannala mamma tempo mulle pelastusliiviä pääle, ja ukko uimahousuissaan yritti saaha pystykorvarouvan tulehmaan kotia. Mie siinä välissä vähä järjestin ja yritin määrätä, mihin mie haluan mennä; sen rouvan tykö tietenki. Sillä rouvala oli kyllä aivan mahtavaa Peppum-merkkistä parfyymia! No, päästiin siittä sitte kuitenki venheesheen, mutta niin ko sanottu: mulla oli aika levoton olo. Ja airot oli vähä hankalasti tähystyksen tielä. Mutta tuuli tuiversi mukavavasti turkhiin.

Kuukauen kohokohta oli ehottomasti Laapon vierailu! Mie änkesin taas sille heti  sylhiin. Viimeksi ko nähtiin oli joulu.

Sitte met kävimä kahtena päivänä retkelä ja oli mukavaa, paitti ensimmäisessä retkipaikassa oli aivan saakelin äkäsiä paarmoja ja sääskiä ja multa katosi toinen korva. Toinen oli parempi, ja ennestään tuttu paikka. Korvaki löyty.

Laapon lähön jälkheen on ollu vähä hiljasempaa. Olen pureskellu luuta ja opettanu mammale tuota hengitystekniikkaa.

Yhtenä päivänä pihale ilmesty joku kumma piikkikerä, joka tuhisi äkäsesti. Sitä mie olen ajan kuluksi komentanu, mutta Veepo kielsi minua ja kanto sen piikkipallon vähä kauemmaksi. Jokapäiväsenä harrastuksena met takanaapurin urkin kans haukuma toisia. Jompikumpi alottaa ja toinen sitte vastaa. Mitä kovemmin, sen parempi. Se on aivan mukavaa hommaa, mutta aina minua siittä kielethään, vaikka se on vain läppää.

Mie olen Aapo. Olen 3v ja 4 kk. Minun lauhmaan kuuluu Eepo, Veepo, Iipo ja Laapo, ja aina välilä etäjäsenenä Siipo. Oma kaveri vois olla kiva, mutta mennee se näinki, ko ei makustele.

Pyyän mammaa kirjaahmaan tähän lophuun runon, jonka tässä yhtenä päivänä tehin. Se mennee näin:

Elä ko koira. Älä hättäile. Ota rennosti ja nuku paljo, mutta ko on toiminnan aika, toimi täysilä. Syö kaks kertaa päivässä ja tyhjennä mahas hyvilä mielin. 

Lauantai 19.6.2021: No nyt ne järjesti oikein syntymäpäiväkiertueen!

Meilä on semmonen perine, että minun syntymäpäiviä vietethään joka kuukausi. Vähän niin ko koko ajan on pikku juhlia. Nyt mie täytin 3 v 3 kk (9.6.2021), ja mamma ja pappa järjesti oikein syntymäpäiväkiertuheen. Menthiin paikkakunnalta toisele ja mie sain rapsutuksia ja kehuja joka paikassa. Olipa mahtavaa! Autossa on mukava katela maisemia ja torkkua joko istuen tai maaten, mutta en mie kovin kauon tykkää maata. Maisemien kattominen on paljo mukavampaa. Mamma välilä huutelee etupenkiltä, että mitenkäs sulla mennee ja mie vastaan, että aivan hyvin.

Met lähimä maanantaina 7.6.2021 liikentheesseen ja ajoima Kalajoele. Sielä ei tapahtunu vielä mithään, mutta kävin mie vähän sielä mettässä haistelemassa ja kyykkimässä. Siittä net kehut kuitenki alko. 

Meän oli tarkotus mennä seuraavaksi Vaashaan,  mutta se jou'uthiinki peruhmaan, ko lähtö viivästy pari päivää. No sitte tuli pitkä ja mutkanen etappi Ähtähriin. Sielä menthiin hotehliin, joka oli räihäytetty kallion sisäle. Se oli kyllä kaukaa hieno ja niin ko upposi maisehmaan, ja seiniläki oli vielä kalliota näkyvissä, mutta ko lähethiin huohneeseen, mie kyllä ajattelin, että hauthaanko sitä menhään. Hoteli oli rakennettu vuona 1976, ja sen kyllä haisto: ummehtunut ilma, vanhat kokolattiamatot ja vanhoja pintoja. Mutta huohneessa saatto nukkua ja siittä pääsi heti kätevästi ulos. Hienoja maisemia löyty lenkkipolulta. Mamma ja pappa puhu jotaki takiinista, lehmistä ja pandoista, mutta mie en niitä nähny, ko minua ei saanu ottaa matkhaan. No, mie ymmärsin sen ja oottelin rauhassa kämpilä.

No sitte met ajoima Porhiin ja Yytehriin. Sielä oli mahtavat näkymät, mutta hiekoile mie en saanu taaskaan mennä. Oottelin papan kans, ko mamma kävi ihhailemassa paikkoja.

Porista oliki lyhyt matka Turkhuun, johon met parkkeerasimma pariksi päiväksi. Sieläki oli mukava hotelli, ja sain herkku- ja kakkapussipaketin taas. Turku oli kyllä vissiin hieno paikka, mutta sielä oli vähän turhan kuuma ja turhan paljon hajuja, niin että mie menin vähän sekasi ja kuola alko valuhmaan suupielistä. Sielä mie en käyny paljo missään, mutta viileässä huohneessa oliki paljo mukavampaa levähellä. 

Sielä hotellissa oli hissiki. Siinä kulkeminen on aivan lelliä. Sen homman mie kyllä ossaan, niin ko vettä vain. Jokku ihmettellee, että miten pohjanpystykorva pystyy olehmaan reisussa, mutta mie sanon, että ei se ole poika homma eikä mikhään. Senku opettellee vain, ja ko kulkee niin oppii ymmärtähmään, että elämää on muualaki ko vain oman häkin sisälä ja kotipihala. Sitä niin ko sivistyy.

Turusta met poikkesimma Kustahviin. Se oli hieno ja mukava paikka. Vaikka ensin näytti, että sielä ei ole mithään, mutta ko mamma hävisi johonki, niin kohta se tuli vaatepussien kans takasi ja esitteli kleemujansa, joita oli löytäny jostaki putiikista. Niin että oli sielä jotaki. Met oottelimma papan kans vähän varjosammilla paikoila.

Kustavista ajethiin Espoosseen, ja se oliki kaikkein paras paikka! Mie sain taas herkkupussin. Respan naiset ja siivoja ihastuivat minhuun heti. Mie menin niitten kainahloon, ko ne kyykisty rapsuttahmaan minua. Istuin rauhassa ja annoin niitten kehua ja rapsuttaa.  Sitte met saima semmosen huohneen, jossa oli parveke. Voi jepulis! Se oli mulle aivan ihanepaikka: sopivasti varjosa, ja siittä saatto seurata suppailijoita ja lokkeja. Tuossa parvekheela sain olla rauhassa ja ajatella omia ajatuksia. En haukkunu yhthään. Vietin vain ihania mindfulness-päiviä. Olipa mahtavaa! Huohneesta pääsi käytävän puolelta heti ulos ja lenkkeilehmään tosi hienoissa maisemissa. Olthiin siinä hotellissa kolme yötä. 

Ja sitte sinne tuli Iipo! Voi ilon päivää. Olipa mahtava nähä sitä! Met kävimä vielä sen kotonaki ja yhessä toisessa kyläpaikassa, ennen ko lähethiin kotia kohti. Mamma ja pappa on mukavaa reissuseuraa, eikä mulla ole mithään hättää. Parin tunnin vällein pysähelhään, jalotelhaan ja juohaan vettä, ja autossa on hyvä ilmastointi. Oli oikein mukava reissu ja opin paljo elämästä. Ehkä vähän rauhotuinki, ja ehkä vähän aikuistuin, niin net ainaki meinasi.

Reissussa on mukavaa, mutta kyllä koti on ihana paikka! Uni maistu sunnuntai-illasta tiistai-iltapäihvään asti. Juuri ja juuri tarpheila kävin, mutta erityisesti en halunu lenkkeilä.

Seuraavaksi mie ootan, että pääsee taas venheesseen. Seki on mukavaa.

Sunnuntai 9.5.2021: Mamman syntymäpäiväkortti Aapolle äitienpäivänä

                            

Onnea, Aapo!

Täytät tänään 3 v 2 kk.

Löysin tämmöset kuvat, jossa olet 2 kk ikäinen pikku lilli ja olet tullut juuri kotiin.  

Mamma         

                               

Perjantai 9.4.2021: Aapo tässä, hei!

Ei mulla mithään erityistä asiaa ole. Aattelin vain vähä päivittää kuulumisia, niin ko nykyhään on tapana. Tuntuu aivan samalta ko viime kuussaki. Ulkona ja mettässä on mukavaa, leikkiminen on hauskaa, mutta mamma ja pappa ei leiki tarpheeksi. Ei net jaksa, ko net on vanhoja. Molen kyllä kuulu, ko net on miettiny, että pitäskään Aapole ottaa leikkikaveri. Se olis kyllä hauskaa, mutta em mie oikein usko, että siittä tullee mithään.

Olen päässy käyhmään kaks kertaa pohjosessa. Sain vähä juosta mettässäki. Ei mithään kunnon kierrosta, ko pittää olla kiini, mutta tien varressa sain vähä oikoa koipia.

Pääsiäisretkelä minhuun laskeutu rauha ja sain olla oikein lomala. Ei tarvinu koko ajan vahtia pihhaa ja haukkua kulkijoita ja sitä takapihan aijan takana olevaa hyypiötä. Oli ihanaa, ja mamma ja pappa puhu, että olin ollu kuulema ko eri koira: ulkonaki aivan rauhassa ja hiljaa. 

Kyllä mie tiesin, missä olthiin: hirvikämpälä! Ja sielä oli niin monet tutut hajut, että ei ollu mithään hättää. Ikkunasta oli kyllä mukava kurkkia, mitä net pihala touhusi. Saunaa ja kottaa ainaki lämmitethiin. Ko se rauha tuli minhuun, mie hyppäsin yölä mamman sänkhyynki, ko oli niin hyä olo.

Luita mie tykkään järsiä pihala. Sillon en halua tulla sisäle milhään. 

Ko kattoo vanhoja kuvia, niin huomaan ittekki, että olen mie vähä muuttunu kolmessa vuessa. Tuola viimisessä kuvassa mie olen aivan pikkulilli rakhaan Rita-äitin rinnala. Oi! Mulla on tuo läikkä pyllyssä vieläki, mutta on se jo vähä vaaleampi. Siittä se mamma ja pappa minut sillon tunnisti, ja minun valkeasta hännästä. Nyt ko kattoo minua ja äitiä, niin met taijama olla vähä samannäkösiä. 💓💓

Kyllä mulla on oikein hyä elämä, se häätyy sanoa.

Tiistai 9.3.2021: Aapon 3-vuotissynttäripäivä ja rusettikaulapäivä

Tänään on Aapon 3-vuotissyntymäpäivä. Aapo on tuonut koko perheelle paljon iloa, valoa ja rakkautta. Aapo on positiivinen, terhakka ja utelias sekä hyvin sosiaalinen. Lisäksi valtavan suuri hellyyden ja läheisyyden tarve ovat vastustamattomia ominaisuuksia. Aapo on kiltti ja mukava, mutta vahtii pihan reviiriään tehokkaasti. Aapo nauttii metsässä olemisesta ja toimii metsästyksessä odotusten mukaisesti.

Kiitos, Aapo, näistä kolmesta vuodesta, ja toivottavasti yhteisiä vuosia on vielä paljon, paljon! 💓💓