Kolmen kuukauden ikää lähestyessä Aapo kasvaa nopeasti. Yhtäkkiä pidentyneistä jaloista on hyötyä keittiön pöydälle ja työtasoille kurkistelussa, häkin kynnyksen ylittämisessä ja donkkausmaisissa leikkihyppelyissä. Rauhallisina hetkinä on niin leppoisaa loikoilla pitkin pituuttaan.
Eeposta on tullut purulelu ja leikkiautomaatti. Veeposta on tullut sylittelijä ja luontomatkaopas. Hetkinen! Eihän sen aivan näin pitänyt mennä! Eeponhan se piti olla kirjallisuuskoiran paras syliystävä!
Eepoa on helppo pomottaa...tai niinhän Aapo luulee...- Katsotaanpa, Aapo, asia ihan tappiin asti ennen kuin alat tuulettaa!
Jos naapurissa huudetaan Aaro-poikaa, höristelee Aapo tohkeissaan korviaan ja heiluttaa kiivaasti häntää. - Täällähän minä olen!
Ensi viikon rokotuksen jälkeen maailma alkaa avartua. Sitä odotellessa kirjallisuuskoiran taidehäkki valmistuu. Naivistista näyttelyä kasataan jo.
