Aapo tuli herättämään Eepon ja teki ensimmäiset pissat ulos. Sen jälkeen seurasi hellyyden täyteinen aamu. Eepo tunsi itsensä NIIN tärkeäksi ja rakkaaksi. Eepo alkaa olla jo vähän liian vanha lattialla makaamiseen aamuyön tunteina. Lonkkia pakottaa. Myöhemmin Eepo pääsi postilaatikolle hakemaan lehden, mutta vessakäynti aiheutti jo hämmennystä. -Mihin se meni? Äitii!!!
Eepo alkaa panna Aapon huoneen ovea kiinni, sekuniksi. Ei onnistu vielä.
Imurointi onnistui hyvin. Aluksi Eepo piti Aapoa sylissä, mutta se rimpuili siitä pois ja meni omaan huoneeseensa tuolin alle. Selvästi oli kasvatuskodissa tottunut siihenkin. - Ei mitenkään mukavaa, mutta olkoon! Tyhmiä touhuja.
Seuraavaksi on tarkoitus lähteä kylälle autolla. On vähän pulmia. Kuljetushäkki on liian iso Eepon autoon, ja Eepo on epävarma ja teki virheen. Aapo meni häkkin, Eepo nosti häkin ilmaan. Eepo panikoi. Rauhoituttiin. Opittiin. Ensin häkki, sitten vasta koira, ja ehkä etupenkin lattialle, jos mahtuu.
Koko ajan on jatkuvaa punomista talutushihnan kanssa. Pissa, kakka, ruoka, leikkihetki, ulkona haistelu. Ei hetken rauhaa. Mutta nyt: Koira nukahti. Aah!! Päiväunet...!
Koska Eepolla oli menoa, Aapolla tuli äkkilähtö mukaan Veepon työreissulle. Häkkiin tunkeminen ei mennyt kiireessä aivan tyylikkäästi. Eikä häkissä kuulemma pysyminenkään ollut aivan selvää. Ensi kerralla: rauhassa ja väsyneenä häkkiin nukkumaan.
Matka kestää. Nälkä on jo varmaan kova.... Eepolla on ikävä.
