Veepo on häkinrakennuspuuhissa. Aapo toimii työnjohtajana. Eepo katsoo ikkunasta ja pelkää katastrofia: Aapo karkaa, Aapo syö sähköjohdon, sammakko säikäyttää, ampianen pistää...
Arkipyhä ja rakennuspuuhat antoivat Eepolle vapaahetken. Oho! Kaupunki! Ihmeellinen paikka!
Arkipyhä ja rakennuspuuhat antoivat Eepolle vapaahetken. Oho! Kaupunki! Ihmeellinen paikka!
Kun Aapo päivystää ulkona niin pienenä ja avuttomana, tulee mieleen Viipo, entinen pohjisveli, joka joutui häkkiin asumaan samanikäisenä. Iipo ja Laapo olivat pieniä. Eepon jaksaminen oli rajoillaan.Viipon hoitamiseen ei jäänyt voimia. Se oli vain yksi hoidettava lisää, eikä positiivista tunnesuhdetta oikein päässyt syntymään. Viiposta tuli Veepon, Iipon ja Laapon koira, häkkiin häädetty huutolaispoika.
Eepon ja Viipon suhde oli pitkään jännitteinen, jopa sanallisen aggressiivinen, kunnes elämä vähän hellitti puristustaan, ja Eepo pyysi Viipolta anteeksi pahoja sanojaan. Viipo antoi anteeksi, ja loppuaikoina suhde parani. Viipo oli herkkä ja hieno koira, joka olisi kuulunut sisälle sohvakoiraksi.
Alku ei ollut aivan ruusuinen, mutta Viipo eli pitkän elämän, 13 vuotta, kunnes punkki kiinnittyi kuonoon ja sairastutti Viipon. Sairautta oli paha katsoa. Joku vuosi sitten Eepo ja Laapo kävivät eläinten hautausmaalla. - Liikuttava, rakkaudentäyteinen paikka, jonka eräälle kivelle laitettiin luonnonkukkia Viipon muistoksi.
