Stressiä aiheutti vierailu kerrostalossa (pelottavat portaat, uudet hajut, uusi ihminen). Aapo läähätti, kiersi hermostuneena paikkoja ja alkoi riiviöksi. Kun käytiin välillä ulkona nuuhkimassa ympäristöä ja sattumalta paikalle osuneita toisia koiria ja tultiin hissillä takaisin, oli jo heti rennompaa, aivan kuin olisi tullut tuttuun paikkaan. Aapo alkoi leikkiä ja jopa uuvahti kuorsaamaan vähäksi aikaa. Ensi viikolla mennään samaan paikkaan uudelleen. Katsotaan, onko helpompaa.
Veepon lähtö autolla ilman Aapoa aiheuttaa myös stressireaktion. Aapo hyppää nojatuolille katsomaan ikkunasta, läähättää ja vinkuu. Stressi lievenee, jos huomion kääntää muualle, mutta yksinoloa sisällä on vielä siedätettävä. Se on oikeastaan jäänyt vähän kesken, kun häkissä yksinoleminen sujuu jo tosi hyvin; monta tuntia täysin rauhassa. Aapo nauttii ulkona olemisesta. Häkin aurinkovarjo ja verhot antavat sinne huvilamaisen tunnelman.
Sisäsiisteys on kunnossa. Ruokahalu on vähenemässä. Ei sitä enää aivan pikkupallero ollakaan! Emo voi yrittää väistyä henkisesti hieman taemmas.
Hihnassa kävely on poukkoilua laidasta laitaan ja suhahtelua sinne tänne. Uusista hajumerkerkeistä näyttää tulevan stressi ja väsymys. Yritetään seuraavaksi harjoitella vapaana oloa pihalla, mutta ehkä hihna kuitenkin varmuuden vuoksi roikkuu perässä. Vanhat vanhemmat koukkujalkoineen ja köyryselkineen ehtivät ehkä tarvittaessa saada karkulaisen kiinni.
