Maanantai 27.8.2018: Ei hätää, Aapo on edelleen kokonainen!

Ei hätää, Aapon päätä ei ole leikattu ja monistettu. Onpahan vaan ostettu pohjanpystykorvaparkkikiekot Suomen Pystykorvajärjestö ry:ltä. Kyllä nyt passaa!

Sunnuntai 26.8.2018: Virallinen kansallispuistotarkastaja

Suomen luonnon päivänä 25.8.2018 Eepo ja Veepo kävivät Hiidenportin kansallispuistossa. Mukana oli myös virallinen kansallispuistotarkastaja Aapo, joka  hyväksyi paikan ja hautasi makupalat seuraavaa käyntiä varten. 

Rotkon ylittämiseen ei lähdetty, koska tarkastaja kulkee hihnassa omavaltaisen nykivästi ja tempoillen, varsinkin metsässä, jossa irrallaan kulkemiseen ei ole vielä tarvittavaa luottamusta. Eepo ja Veepo päättivät säilyttää henkensä.

Omien töiden ohella tarkastaja perehtyy vielä ohittamiseen ja ihmisten kohtaamisen hieman hillitymmin. Tällä hetkellä tarkastaja luulee, että tottahan toki kaikki ihmiset rakastavat tarkastajaa, ovat kiinnostuneita tarkastajasta ja haluavat tarkastajan syliinsä.

Kansallispuistojen bongailussa tarkastajalla saattaa riittää työtä koko syksyksi.

Keskiviikko 15.8.2018: Aapon meikkipussi ja ihanuus

Aapon meikkipussissa on:
- harja
- kampa
- furminaattori (Sepä vasta oiva peli!)
- kynsisakset
- silmätipat
- punkkikarkoite
- Ruotsin vierailuja varten mahalääke
- maitohappobakteereja (käärmeen nahkojen, kissan tappamien varisten, sammakoiden ja lohen nahkojen syömisyritysten tai syömisen jälkeen annettavaksi)

Se on sitten kaunis koira! Sillä on hieno ja viisas ilme, kun se istuu ajatuksissaan. Ja sen turkki on valkea ja pehmeä. Häntä on hieno, valkea ja sopivasti kippura. Se on sopusuhtainen ja liikkuu kauniisti. Se nauraa, kun se hakee palloa. Se lukee mamin jalkojen juuressa joka ilta ja kömpii siitä omalle paikalleen. Ja saakeli, kuinka se komentaa, jos se yrittää sanoa, että on kakkahätä, mutta mami vain hätistää sitä kauemmaksi päiväunia häiritsemästä.

Lauantai 11.8.2018: Häsläri-vaavi miesten kanssa metsällä - ja myös hengenvaarassa

Viimeksi mietinnässä oli Aapon ikä ihmisiässä. Kyllä se henkinen ikä on korkeintaan 3,5 vuotta ihmisiässä, eli Aapo on siis päiväkotilaisen tasolla. Intoa metsästystouhuihin oli ollut, mutta taitoja ei vielä tietenkään.

Aapo oli löytänyt pyyn pesän, josta poikaset olivat jo kuoriutuneet ja oli sitten hätyytellyt pikkupyitä hyppimällä ja juoksemalla, mutta ei ollut vielä ymmärtänyt haukkua. - Mitäpä niitä leikkikavereita haukkumaan. 

Hirven makuupaikat olivat kiinnostaneet ja hirven jätteissä pyöriminen oli ollut suurta hupia! Haju oli ollut sen mukainen. Aapo on pitänyt pestä kahteen kertaan. Nyt se näyttää ja tuoksuu taas valkealta pikkukoiralta.

Ongelmana oli ollut suoranainen riehaantuminen irtiolosta ja tottelemattomuus. Aapo oli juossut suoraan tielle ja kahden auton eteen. Onneksi kuskit olivat ehtivät jarruttaa, ettei käynyt pahasti! Kun autot jatkoivat matkaansa, Aapo-häsläri oli vielä lähtenyt ajattamaan niitä. Koulutus on vielä pahasti kesken. Kyllä pikku sähikäisen paikka on toistaiseksi vielä kotona!

Metsäreissun jälkeen Veepo on ollut suosiossa, Eepolla ei ole ollut niin väliä. Palautumisen lomassa Eepon eteen on kuitenkin mätkähdetty S-kaarelle, jossa takajalat harittavat levällään, ja maha ja kaula käännetään rapsutettavaksi.

Torstai 9.8.2018: Onnea synttärisankarille!

Aapo täyttää tänään 5 kk - aika siistiä! Voi olla joko 3,5-vuotias tai 13-vuotias laskutavasta riippuen.

Koiran ikää lasketaan eri tavoilla. Keskustelua ja laskuvinkkejä löytyy mm. näistä linkeistä:

https://www.napsu.fi/vastaukset/kysymys/9675

https://kaksplus.fi/threads/miten-lasketaan-koiran-ikae-ihmisen-iaessae.271118/

Iästä viis! Huomenna Aapo pääsee kuitenkin Veepon ja setä Heepon kanssa kyyhkyjahtia harjoittelemaan. Eepolla on olo kuin päiväkotilaisen, koululaisen tai yläkoululaisen matkaan saattamisessa: Siis, mitä?! Nytkö se aika jo meni?

Sunnuntai 5.8.2018: Keskustelua iltatähden kanssa

Eepo: Älä tuo sitä luuta nyt sisälle. Siivosin just.

Aapo: (Ei vastaa. Kantaa määrätietoisesti pari päivää maassa hautomaansa luuta sisälle.)

Eepo: No tuo sitten. Mutta älä vie sitä olohuoneeseen. Vie se omaan huoneeseen.

Aapo: (Ei vastaa. Kantaa määrätietoisesti pari päivää maassa hautomaansa luuta olohuoneeseen.)

Eepo: No tuo sitten.
---
Hetken päästä:
Eepo: Lähetään viemään se luu johonki hyvään talteen, ettei kukaan vie sitä sulta.

Aapo: (Ei vastaa. Lähtee viemään luuta takaisin ulos. Hautaa sen huolellisesti.)

Aapo:  Hyvä idea, mami! Tuon sen takaisin sitten ensi viikolla!

Torstai 2.8.2018: Hellepakolainen Pepe Pitkäsääri ja pari elämäntotuutta

Eepolassa asuu hellepakolainen Pepe Pitkäsääri, murrosikäinen honkkeli, jonka jalat ja kuono ovat venyneet omituisiin mittasuhteisiin. Päivät kuluvat nukkuen ja sisäkoppeja hakien: pöydän alustat, tuolien alustat, vanhan senkin alusta, nojatuolin tausta ovat sopivia lepopaikkoja. Häkissä kyllä käydään joka päivä harjoituksen vuoksi, mutta sisälle ei todellakaan tarvitse houkutella. Leikkimiseen ei ole energiaa, paitsi yöllä, kun muut nukkuvat.

Ruokahalu on muuttunut joko helteen takia tai iän vuoksi. Ruoka maistuu enää pari kertaa päivässä, korkeintaan kolme, ja yksi kerta mieluusti vasta yöllä.

Kesäleirillä Aapo sai olla sohvalla. Kotona sitä yritetään estää. Vähän muitakin unohtuneita tapoja yritetään aktivoida uudelleen, kuten istumista ennen hihnan laittamista ja poisottamista. Valjaita ei kesäleirin jälkeen tahdottu saada päälle, vaan Aapo näytti aluksi jopa pelkäävän niitä. Loma on loppu. Paluu arkeen on edessä. Tiettyjä rajoja haetaan, mutta kokonaisuutena vapautta on kuitenkin tullut lisää: kaikki huoneet ovat käytössä, toisin kuin aivan pikkupentuna, koska pureskelun halu tyydyttyy nahkaluilla ja ihan oikeilla luuaarteillakin. Osa huoneista on käytössä valvotusti, ja osa suljetaan yöksi, mutta periaatteessa siellä missä Eepo tai Veepo on, siellä on myös Aapo.

Pikkupentuna kynsien leikkaaminen sujui hyvin, mutta sitä(kään) ei jaksettu koko ajan ja kunnolla harjoitella. Nyt se on vähän tappelun paikka, mutta harjoittelu jatkuu. 

No, toisaalta... elämä sujuu omalla painollaan, ja viikon ero Aaposta teki Eepolle hyvää. Tämä olisi hyvä ihmispentujen emojenkin muistaa: Pitää laittaa happinaamari ensin omille kasvoilleen ja sitten vasta auttaa muita. Omaa aikaa ja irtiottoa tarvitaan. Eepon emo-opinnoissa päästiin viikon eron ja jälleennäkemisen jälkeen rauhallisemmalle tasolle. Eepon yliherkkä tunne-elämä ja ylikorostunut vastuuntunto normalisoituivat hieman. Ei sen tarvi mennä niin justiinsa, oppikirjojen mukaisesti. Silti koirasta voi kasvaa kunnon koira ja mukava kaveri, kuhan nyt jonkunlaiset rajat ja käytöstavat saadaan opetetuksi. Eepo sai erosta ja jälleennäkemisestä varmuutta. Töihinlähtö ei ahdista: kun Aapo pärjäsi viikon vieraissa olosuhteissa, pärjää se myös päivän kotiolosuhteissa. 

Mustin ja Mirrin pentukerhoon mennään. Kokoontumiset ovat kai kuukauden viimeisenä keskiviikkona. Pitää seurata ilmoittelua.

Niin mikä se oli se toinen elämäntotuus? No se, että aina kannattaa mennä paikalle, kun jotain ilmaista on tarjolla. Sillä lailla pääsee vaikka mainoskasvoksi:

https://www.facebook.com/367105366825965/posts/854842564718907/