sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Sunnuntai 30.9.2018: Markkinoita ja joululahjoja

Jokin aika sitten Eepo kävi maalaismarkkinoilla. Siellä oli myytävänä käsitöitä ja muuta perinteistä markkinatavaraa.

Savi-Jontun pöydällä oli kivannäköistä keramiikkaa. Eepo sai idean: Voisiko Savi-Jonttu valmistaa tilaustyönä Aapo-jääkaappimagneetteja? Eepo lähetti Aapon kuvia malliksi.

Perjantaina posti toi mieluisan paketin. Aapohan se siinä! Kiitos paljon, Savi-Jonttu ja Raija!

Nyt joulutontut kuulolle: Ei teidän enää nykyaikana kaikkea tarvitse itse naputella ja nikkaroida. Riittää, että tiedätte osoitteet, jonne paketit pitää toimittaa.

Savi-Jonttuun voi tutustua osoitteessa https://www.savi-jonttu.fi/

maanantai 24. syyskuuta 2018

Maanantai 24.9.2018: Ennen oli ennen ja nyt on nyt

Ennen Eepo ajatteli, että ei oteta koiraa, josta lähtee karvoja. Nyt Eeposta on mukava mennä töihin naama koirankarvoissa.

Ennen Eepo puhui vähän koiraa. Nyt Eepo pärjää kielellä jo hyvin.

Ennen kävely oli vain kävelyä. Nyt se on aistikävelyä Aapon malliin: Mikä tuolla on? Mitä tuolla näkyy?  Mikä rapisteli? Kuka tästä on mennyt? Mikä täällä haisee? Mennäänpä tuonne! Kierretäänpä tuo känkkyrä. Hip ja hei! Hypitään! Mennäänpä joelle juomaan. Testataanpa: Jos menee kivelle seisomaan, miten pääsee toiselle kivelle ja kiveltä pois?


torstai 20. syyskuuta 2018

Torstai 20.9.2018: Paljon iloa, touhua ja rakkautta sekä kotoisia hetkiä

Sisar Laapo kävi. Kohtaamisessa oli taas kokonaisen koiransydämen verran iloa ja rakkautta. Taisi sitä tosin olla aika lailla myös ihmissydämessä! Sylittelyä riitti yllin kyllin.

Laapon kanssa oli kiva pelata palloa. Takapiha on nyt aidattu, niin että Aapo voi juosta siellä vapaana. Aivan naurattaa, kun on niin mukavaa!

Positiivista on, että Aapo on oppinut antamaan tassua. Se on vanhanaikainen ja mukava temppu. Pikkusen meinaa vielä mennä sekaisin eri tilanteet, ja Aapo pyrkii antamaan tassua myös silloin, kun ollaan lähdössä lenkille ja pitäisi vain panna hihna kaulaan. Silloin riittäisi istuminen.

Erittäin positiivista on se, että Aapo on tottunut ihmisten tulemisiin ja menemisiin, eikä enää reagoi lähtöihin haukkumalla. Nyt voidaan alkaa harjoitella myös yksin sisälle jäämistä. Tähän mennessä yksinoloa on ollut vain häkissä,  mutta siellä se on sujunut jo pitkään hyvin.

Leluja on melkoinen määrä. Pieni kori ihan tursuaa tavaraa. Pitää kohta kai ostaa iso pyykkikori. Parta-Paavo on ensimmäinen kotiin ostettu lelu. Sitten on pattipää, kana, ratisija, villasukkakokoelma, kasvatuskodista mukaan lähteneet rätti ja olento, kuminauhapallo, amerikkalainen pehmojalkapallo, luita, pikkunalle ja nallehelistin, pari vetonarua ja vielä ulkona pari pehmopalloa, tennispallo, kumirengas ja vanha tuttu kuminauhassa roikkuva villasukka. Tänään ostettiin vielä älypeli. Sisällä on kotoisaa, kun Aapo kantaa lelujaan sinne tänne. Ei haittaa yhtään.

Parta-Paavo oli eteisen pöydällä odottamassa korjaamista. Aapo nousi kahdelle pitkälle jalalle ja vei Paavon leikkeihinsä. Kahdella jalalla Aapo seisookin usein Eepon ja Veepon edessä ja odottaa rinnan rapsuttamista. Aikansa kun Aapo kahdella jalalla seisoskelee, saattaa olla, että sitä voi kohta taluttaa kuin simpanssia.

Pikkulintuja on mukava ajattaa, ja jälkien nuuhkiminen lenkillä on TOSI SIISTIÄ! Harjaaminen ja karstaaminen ovat mukavia toimia. Sukkien näppääminen varkain makuuhuoneen lattialta ja niiden kuljettaminen omaan huoneeseen on koiramaisen ovelaa.

Ei hassumpaa elämää! Kyllä tähän voi aapomaisen uteliaasti, positiivisesti ja innokkasti suhtautua.










perjantai 14. syyskuuta 2018

Perjantai 14.9.2018: Torstaina kaverin kanssa lenkillä ja perjantaina Hiastinhaaran luontopolulla

Torstai oli ilon päivä! Italianvesikoirakaveri Loren kanssa lenkkeily sujui taas mukavissa merkeissä. Aapo on kasvanut viime tapaamisesta, ja kokoero on tasoittunut. Kun Lore pulahti uimaan, Aapo jäi ihmettelemään rannalle. Perjantaina Iistä löytyi mukava Hiastinhaaran luontopolku. Alue on Natura 2000 -luonnonsuojelualuetta. Vaikuttava paikka! http://www.visitii.fi/hiastinhaara

Aapo kiipesi lintutorniin kuin vanha tekijä, eikä alastulokaan pelottanut yhtään. Myös kotitoimissa Aapo on mukavasti kehittynyt. Talosta poistujan perään ei enää tarvitse järjestää haukkukonserttia, vaan lähtemiset sujuvat jo ilman erityistä huomiota.

Opettelemista on vielä toisten koirien kohtaamisessa, kun intoa on enemmän kuin taitoa. Aapo on suorastaan pitelemättämän innokas, innosta tärisevä. Pitkospuilla vastaantulleet pienet italianvinttikoirat, äiti ja tytär, pistivät hännän tiukasti jalkojensa väliin ja väistivät suosiolla. Eihän Aapo paha ole, mutta hönköilee kyllä niin, että pienempää voi pelottaa.

Koiran emona on mukava olla. Katastrofin pelko on loppunut, ja tilalle on tullut ilo ja kumppanuus.  Parasta on  juuri luonnossa oleilu ja kivat uudet paikat. Huomenna Aapo ja Eepo ehkä lähtevät Syötteelle.

maanantai 10. syyskuuta 2018

Maanantai 10.9.2018: 6 kk-syntymäpäivän kunniaksi tositoimien harjoittelua

Veepo ja Aapo kävivät linnunmetsästystä harjoittelemassa. Metsästyskämpän ikkunasta oli riittänyt mielenkiintoista katsottavaa. Haukkumista oli ollut, ja jotain saalistakin oli tullut, mutta Eepo ei halua kuulla yksityiskohtia. Metsästystoiminnot ovat niin ristiriidassa kirjallisuuskoiran kasvatuksen kanssa. Voi voi!

Tuolla se nyt nukkuu ja elää päivää uudelleen ukisemalla unissaan. Illansuussa Eepo pesee pikku koirulin, ja kaikki on taas niin kuin pitääkin: Ollaan kotona mamin kanssa lukemassa.