Torstai oli ilon päivä! Italianvesikoirakaveri Loren kanssa lenkkeily sujui taas mukavissa merkeissä. Aapo on kasvanut viime tapaamisesta, ja kokoero on tasoittunut. Kun Lore pulahti uimaan, Aapo jäi ihmettelemään rannalle. Perjantaina Iistä löytyi mukava Hiastinhaaran luontopolku. Alue on Natura 2000 -luonnonsuojelualuetta. Vaikuttava paikka! http://www.visitii.fi/hiastinhaaraAapo kiipesi lintutorniin kuin vanha tekijä, eikä alastulokaan pelottanut yhtään. Myös kotitoimissa Aapo on mukavasti kehittynyt. Talosta poistujan perään ei enää tarvitse järjestää haukkukonserttia, vaan lähtemiset sujuvat jo ilman erityistä huomiota.
Opettelemista on vielä toisten koirien kohtaamisessa, kun intoa on enemmän kuin taitoa. Aapo on suorastaan pitelemättämän innokas, innosta tärisevä. Pitkospuilla vastaantulleet pienet italianvinttikoirat, äiti ja tytär, pistivät hännän tiukasti jalkojensa väliin ja väistivät suosiolla. Eihän Aapo paha ole, mutta hönköilee kyllä niin, että pienempää voi pelottaa.
Koiran emona on mukava olla. Katastrofin pelko on loppunut, ja tilalle on tullut ilo ja kumppanuus. Parasta on juuri luonnossa oleilu ja kivat uudet paikat. Huomenna Aapo ja Eepo ehkä lähtevät Syötteelle.
