Aapo on aina silloin tällöin käynyt Mustin ja Mirrin pentukerhossa leikkimässä. Nyt oltiin ensimmäistä kertaa isojen kerhossa. Aapon osalta kerho meni hyvin. Aapo on utelias ja kiinnostunut toisista koirista, eikä ärhentele muille. (Murrosikäisenä tosin pyrkii jupittamaan, eikä se ole kaikkien mielestä mukavaa.)
Paniikkitilanne syntyi kerhon pihalla, kun Aapo villiintyi ja punoi itsensä kuljetushäkin hihnoihin ja turvavyöhön jotenkin niin, että jäi jumiin, eikä Eepo tahtonut saada panikoivaa koiraa irti.
Pahaa mieltä ei aiheuttanut koira, vaan erään koiran varsin negatiivinen omistaja, joka valitti koko ajan paikan sopivuudesta kerhon pitoon ja komenteli toisten koiria, Aapoakin tosi töykeästi. Komentelun lisäksi emäntä nosti jalkaansa joko kampatakseen Aapon tai töniäkseen. Silloin Eepo keräsi Aapon kainaloonsa ja lähti pois. Aivan käsittämätöntä! Pentukerhonhan pitäisi olla positiivinen asia: koirien leikkiä ja tutustelua sekä omistajien jutustelua.
Naisen negatiivisen energian määrä oli hämmentävä ja vaikutti pitkän aikaa vielä kotonakin. Nettiraivoaja ilmielävänä? Huh!
Dramatiikka ei vielä loppunut tähän. Kun Eepo yritti irrottaa Aapoa punoksesta, Eepon kynsi irtosi ja Aapon turkki sotkeutui vereen. Onneksi oltiin eläinlääkäriasemalla, joten Eepo sai ensiapua.
Pentukerho on nyt nähty! Tästä lähtien leikitään vain tuttujen ja kivojen koirakavereiden kanssa ja vältellään raivoavia besserwissereitä.
