Aapo on kiltti ja rauhallinen koira, vaikka pentuvirtaa on vielä mukavasti jäljellä, varsinkin lumihankihyppelyssä, lumiuimisessa ja - sukeltelussa.
Kotona ei ole tullut juurikaan tavaravahinkoja. Parin lelun täytteet on tehokkasti irrotettu, mutta esimerkiksi kengät ja tapetit eivät ole koskaan kiinnostaneet. Eteisen ja olohuoneen maton kulmat ovat saaneet vähän osumaa, mutta se ei haittaa, sillä jos Aapo ei olisi niitä purrut, olisi Eepo voinut tehdä sen itse, jotta saisi vihdoinkin uudet matot.
Aapo on nyt herkässä oppimisiässä. On löytynyt hyvä palkka, jolla Aapo tulee naurusssa suin luokse, istuu ja antaa tassua tai ylävitosta. Kontakti on hyvä. Harjoittelua pitää vielä jatkaa ihmisten ja koirien ohittamisessa sekä lasten kohtaamisessa, joissa on turhaa innokkuutta.
Aapo ei pidä valjaiden laittamisesta, mutta on oppinut tulemaan tuulikaappiin, jossa antaa panna valjaat päälle ja odottaa jähmettyneenä ihmisiään.
Edelleen Aapo seuraa Eepoa ja on koko ajan lähellä. Jos Eepo kellahtaa sohvalle, kellahtaa Aapo kohta sohvan viereen. Jos Eepo lukee, on Aapo Eepon jaloissa tai korkeintaan metrin päässä. Eepolta Aapo hakee aivan erityistä läheisyyttä: rapsuttelua, harjaamista ja jutustelua. Veepon lähteminen ei enää tunnu missään, mutta Eepon lähteminen aiheuttaa vieläkin pientä, ohimenevää järkytystä.
Aapo on Eepon oma, ja Eepo on Aapon oma, ja se on juuri niin kuin pitää ollakin!
