torstai 13. kesäkuuta 2019

Torstai 13.6.2019: Näkymättömyyttä ja omaa tahtoa

Osaan tehdä itseni näkymättömäksi! Jee!








Kun tullaan lenkiltä, päätän, että jään pihalle makaamaan.
On hauskaa, kun mami joutuu kantamaan minut sisälle. En suostu tottelemaan. En! En!

Tottelen kyllä aina, kun on kyse jostakin mukavasta, esim. kun porukat ottaa minut autoon. Se tietää jotain hauskaa ja tuo vähän vaihtelua, ja silloin viuhahdan autoon tosi nopeasti.

Tottelin myös, kun meille tuli joku vieras setä. Olisin kyllä halunnut mennä syliin, ja onnistuinkin tunkemaan itseni aluksi iholle asti, mutta sitten tottelin, kun minulle annettiin palkkaa siitä, että istun kauempana. Tottelen hyvin, myös häkin päivystyspaikalla, kun siitäkin saa palkkaa. -Ihan lelliä, ei tarvi kuin olla vaan, niin saa palkkaa!

Tyttöjen perään on kiva ulvoa ja haukkua ihan tosissaan. Tässä en suostu vaikenemaan. Ja miksi muka pitäis?  Minusta olen kyllä aika komea ja puoleensavetävä. Sehän nyt on aivan pakko tehdä selväksi muillekin.

Tykkään myös rähistä ja ryntäillä lenkillä toisten koirien luo. Nyt ne kyllä puhui jotain, että tässä aloitetaan nyt tehokuuri. Mitähän se tarkoittaa? Laittaako ne mulle jonkun kuonokopan?

Välillä ottaa aivoon, että porukat on niin vanhoja, ettei ne jaksa leikkiä tarpeeksi. Sanovat vain, että nukutaan vähän aikaa. Meikä kyllä nukkuukin ihan mielellään, mutta rajansa kaikella! Ja vielä: On niin noloa, kun mami esittelee minun vauvakuvia!