sunnuntai 20. maaliskuuta 2022

Sunnuntaina 20.3.2022: Tavallisen mukavia päiviä ja huippupäiviä

Minusta elämä on mukavaa aivan tavallisenaki päivänä. Aina voi makkoila häkin sohvala tai haukkua oravia ja kulkijoita, ja aina käyhään lenkilä, saa rapsutuksia ja ruokaa. Se on semmosta mukavaa peruselämää.

Nyt mulla on ollu pari huippupäivääki. Niin ko mie viimeksi kirjotin, minun 4-vuotissynttärivasthaanotto piethiin Espoossa lauantaina 12.3.2022. Met saima saman huohneen niin ko viime vuonaki. Respan täti muisti minut ja sano, että voi kulta, sie tulit takasi! Vähä tuntu mahtavalta. Seki oli mahtavaa, ko siihen althaale oli nyt tehty luistinrata, ja aivan pikkusekki sielä harjotteli luistelehmaan. Niitä oli mukava seurata parvekheelta tai huohneesta. Enkä mie rähissy niile ollekhaan.


Sitte mulle panthiin rusetti kauhlaan ja menthiin hissilä oottahmaan Laapoa. Ja sieltähän se vihoin ja viimein tuli! Mie änkesin heti sille sylhiin ja sain rapsutuksia mahottomasti. Olin aivan mahottoman ilonen. Jonku ajan päästä tuli vielä Raapoki. Mie en ollu nähny sitä ennen, mutta kyllä mie heti huomasin, että kiltti son, ja niin mie änkesin silleki heti sylhiin ja sain rapsutuksia siltäki. Sitte tuli vielä Iipo ja Kaapoki, ja taas mie pääsin sylhiin ja sain rapsutuksia.  Mie oottelin huohneessa, ko ne muut olit jossaki, mutta illala vielä kaikki rappasit ja halasit minua. Ja voi että mie tykkään niistä kaikista! Mie olen niin onnellinen tästä omasta laumasta.

Sitte toisen yön jälkheen met lähimä kotia kohti. Sillon tuntu, että se matka ei lopu koskhaan ja mulla meni hermot. Yhelä pissapaikala mie aloin rähisehmään autoile ja rekoile ja aloin niin ko ajattahmaan niitä. Mamma moitti minua, että ei semmonen peli vetele, mutta kyllä se ymmärsi, että hermot mulla meni. No sitte mie sain onneksi levätä koko seuraavan päivän kotona. Mie olin vähä pahala tuulela, mutta nukkumalla se sitte hälveni.

Tällä viikola oli sitte toinen huippupäivä. Mulle tuli leikkikaveriksi 5 kuukauen ikänen Rokka. Meilä meni tosi hyvin kaikki ja oli aivan mahtavan mukavaa ja hauskaa. Leikithiin ensin pihala ja sitte sisälä ja olthiin vielä kahestaanki pihala. Ei olis maltettu milhään lopettaa. Ja Rokka sai pureskella minun nahkaluita.




Aika moni kuvista kuulema tärähti, ko met emmä oikein pysyhnee paikoihlaan. Mutta lopuksi saathiin sitte tämmönen kaverikuva. Met olema vähä samannäkösiä.


Se oli kyllä aivan mahtava päivä; yks elämäni parhaista! Mie toivon, että Rokka tullee meile toistekki ja että met pysyttäis aina kavereina.








keskiviikko 9. maaliskuuta 2022

Keskiviikkona 9.3.2022: Paljon onnea, mulle! Paljon onnea vaan!



Tänä aamuna ko mie olin vielä aamupäivätorkuila, mamma alko kuvvaahmaan minua ja sano, että vähä harjotelhaan virallista poseerauskuvvaa varten. Minua väsytti vielä, enkä mie ollu oikein innostunu asiasta. Tiän kyllä, että mulla on tänhään synttäripäivä ja täytän 4 vuotta. Se on kyllä mahtavaa, mutta kyllä minun pitäis saaha ensin rauhassa herätä, ennen ko olen valmis kuvhiin. Räähmeetki on vielä silmissä.


Virallista synttärikuvvaa varten minut harjathaan ja taas mulle laitethaan rusetti kauhlaan. Se on se sama, joka on ollu aina kuvissa. Mie kyllä ajattelin, että voisin saaha jo uuen, vaikka semmosen skottiruutusen kravatin, mutta ei semmosta eilen kaupasta löytyny. Niitä on kuulema vain joulun alla tarjola. Myyjä sano, että lastenvaateosastolta vois löytyä. Sitä pittää vähä miettiä vielä. Lastenvaateosastolta...?

Kuvvaaminen on aivan mukavaa. Kuvista ei vielä huomaa eroa vuosien välilä. Mie olen pysyny hyvännäkösenä koko ajan, enkä ole mitenkhään kauhtunu tai kulahtanu vielä.

Mie olen tainu saaha kaverin. Tässä lähelä assuu cairnterrieripoika, Papu. Met olema nyt nähnee pari kertaa lenkilä, ja meilä synkkasi tosi hyvin. Mie olin ilonen, ko mamma tahto sen meile leikkihmään ens viikola. Toivottavasti se tulis!

Vaikka mie aamula jo punasella matola makasin, toimittajia ei ole nyt tulossa paikalle. Virallinen vastaanotto on Espoossa ens lauantaina. Sinne tullee Iipo ja Laapo ja vissiin Kaapo ja Raapoki. Perjantaina meilä on pitkä matka eessä, mutta paikka on tuttu. Sielä met olima viime kesänäki. Toivottavasti sais taas sen parvekehuohneen.

Illemmalla, postauksen julkasemisen jälkheen otethiin sitte vielä viralliset rusettikaulakuvakki: