Se sorsastushomma tuli ja meni. Siittä on jo monta viikkoa aikaa, ko käythiin papan kans päiväselthään tutuila paikoila. Aluksi mie vähä höperehin ja juoksin niin ko heikkopää niitä ajattahmaan. Kaikki sorsat säikähit ja lähit lenthoon. Sitä mie tehin aikani, mutta sitte mie aloin rauhottuhmaan ja olin taas kiini itte asiassa. Mie istuin papan vieressä ja hain niitä rapakoista, ko oli sen aika. Minusta otethiin hieno videoki, ko mie uin ja tuon sorsaa papale. Mutta ko pappa kehhuu minua videolla ääni käheänä ja niin ko liikuttuhneena, niin en mie kehtaa sitä tässä julkasta.
Minusta rapahommat on aivan jees, mutta mamma ei tykäny. Se pesi minut kolhmeen kerthaan, ja pari kertaa semmosella erikoissamppoola, mutta vieläkhään ei kaikki värjäymät ole kuulema lähtehnee.
Tuon reissun jälkheen ei ole tapahtunu mithään erikoista. Kotona olen köllötelly ja pihala oravia ja ohikulkijoita haukkunu.
Kuulin, että minun yks silkkiterrierituttu oli pärjäny näyttelyssä hyvin ja saanu hienoja palkintoja. Onneksi olkhoon, Sani! Mie olen niissä asioissa maalainen, enkä tiä niistä mithään.
Perjantaina meilä on taas minun synttärit ja täytän jo 4 v 6 kk. Joka kuussa on synttärit. Se on mukavaa. Sitte lähethään vissiin taas mettähomhiin, mutta kuivemmille paikoile.
