Hyvvää ittenäisyyspäivää! Kyllä mie tiän, että se on nyt. Ihana ko saa köllöttää kotona ja aivan ittenäisesti valita paikanki, jossa voi olla. Mie tiesin heti aamusta, että on ittenäisyyspäivä ja aloin heti olehmaan ittenäinen. Mie menin kophiin aivan ittenäisesti. Mamma säikähti, että mie karkasin ko minua ei näkyny, mutta mie kurkinki kopista ja minua niin nauratti ko se kuttu ja huuteli minua, eikä nähny.
Olipa meilä vasta mukava mettälenkki mamman kans! Meilä meni lenkki aivan sovinnossa, eikä minukhaan tarvinu mammaa koko ajan kouluttaa. On mahtavaa ko on lunta! Mettässäki on valosaa ja minun kaulavalo valasee vielä lissää. Oli paljon muitaki valoja talojen pihoila ja ikkunoissa, ja tuliaki näky porttien pielessä. Ja lippuja liehu!
Mamma kävi yksilä markkinoila Ruottissa ja se sano, että sielä oli paljo hyvin käyttäytyviä koiria. Niistä ei ollu kuvia, mutta hevosesta ja kissasta se näytti kuvia. Minusta tuo kissan kuljetussysteemi on mainio ja silläkin näkkyy olevan samanlainen kaulavalo ko mulla. Oliskhaan tuomosta kantokoppaa koirilekki? Vaikka kyllä se taitaa mulle olla turhaa, ko mie olen niin kova juoksehmaan.
Juoksemisesta puhheen ollen: methän kävimä papan kans viime pyhänä hakemassa mettästä meton. Ensin mie hättyytin papan tykö kaks mettoa. Toinen lähti karkhuun, mutta toinen ei päässy. Mie kävin sitte näyttämässä papale, missä se on. Pappa kehu minua mahottomasti ja oli niin tyytyväinen, että aivan hykerteli. Se sano, että mie toimin niin ko ihmisen ajatus. Mie kyllä ajattelin, että se taisi olla toisin päin, että pappa se toimi niin ko koiran ajatus.
Kahen päivän päästä mie täytän 4 v 9 kk. Mie en voi sietää sitä, että olhaan toisile äkäsiä. Olhaan vain sovussa kaikki: ihmiset ja elläimet. Mie ainaki olen kaikkien kaveri.
