Torstai 2.8.2018: Hellepakolainen Pepe Pitkäsääri ja pari elämäntotuutta

Eepolassa asuu hellepakolainen Pepe Pitkäsääri, murrosikäinen honkkeli, jonka jalat ja kuono ovat venyneet omituisiin mittasuhteisiin. Päivät kuluvat nukkuen ja sisäkoppeja hakien: pöydän alustat, tuolien alustat, vanhan senkin alusta, nojatuolin tausta ovat sopivia lepopaikkoja. Häkissä kyllä käydään joka päivä harjoituksen vuoksi, mutta sisälle ei todellakaan tarvitse houkutella. Leikkimiseen ei ole energiaa, paitsi yöllä, kun muut nukkuvat.

Ruokahalu on muuttunut joko helteen takia tai iän vuoksi. Ruoka maistuu enää pari kertaa päivässä, korkeintaan kolme, ja yksi kerta mieluusti vasta yöllä.

Kesäleirillä Aapo sai olla sohvalla. Kotona sitä yritetään estää. Vähän muitakin unohtuneita tapoja yritetään aktivoida uudelleen, kuten istumista ennen hihnan laittamista ja poisottamista. Valjaita ei kesäleirin jälkeen tahdottu saada päälle, vaan Aapo näytti aluksi jopa pelkäävän niitä. Loma on loppu. Paluu arkeen on edessä. Tiettyjä rajoja haetaan, mutta kokonaisuutena vapautta on kuitenkin tullut lisää: kaikki huoneet ovat käytössä, toisin kuin aivan pikkupentuna, koska pureskelun halu tyydyttyy nahkaluilla ja ihan oikeilla luuaarteillakin. Osa huoneista on käytössä valvotusti, ja osa suljetaan yöksi, mutta periaatteessa siellä missä Eepo tai Veepo on, siellä on myös Aapo.

Pikkupentuna kynsien leikkaaminen sujui hyvin, mutta sitä(kään) ei jaksettu koko ajan ja kunnolla harjoitella. Nyt se on vähän tappelun paikka, mutta harjoittelu jatkuu. 

No, toisaalta... elämä sujuu omalla painollaan, ja viikon ero Aaposta teki Eepolle hyvää. Tämä olisi hyvä ihmispentujen emojenkin muistaa: Pitää laittaa happinaamari ensin omille kasvoilleen ja sitten vasta auttaa muita. Omaa aikaa ja irtiottoa tarvitaan. Eepon emo-opinnoissa päästiin viikon eron ja jälleennäkemisen jälkeen rauhallisemmalle tasolle. Eepon yliherkkä tunne-elämä ja ylikorostunut vastuuntunto normalisoituivat hieman. Ei sen tarvi mennä niin justiinsa, oppikirjojen mukaisesti. Silti koirasta voi kasvaa kunnon koira ja mukava kaveri, kuhan nyt jonkunlaiset rajat ja käytöstavat saadaan opetetuksi. Eepo sai erosta ja jälleennäkemisestä varmuutta. Töihinlähtö ei ahdista: kun Aapo pärjäsi viikon vieraissa olosuhteissa, pärjää se myös päivän kotiolosuhteissa. 

Mustin ja Mirrin pentukerhoon mennään. Kokoontumiset ovat kai kuukauden viimeisenä keskiviikkona. Pitää seurata ilmoittelua.

Niin mikä se oli se toinen elämäntotuus? No se, että aina kannattaa mennä paikalle, kun jotain ilmaista on tarjolla. Sillä lailla pääsee vaikka mainoskasvoksi:

https://www.facebook.com/367105366825965/posts/854842564718907/

Sunnuntai 29.7.2018: Voi ilon päivää! Aapo on kotona taas!

Aapo oli kesäleirillä setä Heepon luona Ruotsin Överkalixissa, eli rotunsa synnyinseuduilla.

"Vielä 1800-luvun lopulta aina toiseen maailmansotaan asti pieni, valkokirjava maatiaispystykorva oli yleinen metsästyskoira Suomen ja Ruotsin pohjoisosissa."

          ----

" Kun Suomeen oli jo ruotsinkielisen sivistyneistön toimesta perustettu oma rotu puuhun lintua haukkuvalle suomenpystykorvalle (1892), ruotsalaiset aloittivat oman puuhun haukkuvan lintukoirarotunsa kokoamisen. Yritys epäonnistui ensimmäisellä kerralla ja se poistettiin rotukirjoista 1948, koska rodun luultiin kuolleen sukupuuttoon."

         ---

"Valkokirjavaa koiraa nimitettiin Ruotsissa mm.  norrbottenin haukkuvaksi lintukoiraksi, valkoiseksi suomenpystykorvaksi, norbotteninpystykorvaksi ja joillakin alueilla pelkäksi koiraksi, koska se oli ainoa koirarotu lapinkoiran ohella Ruotsin pohjoisosissa." 

(Hannu Hämäläinen, Risto Kasanen: Pohjanpystykorvan tie koirasta koiraroduksi. Pystykorva 3/2018)  

         ---
Setä Heepon luona on ollut koko ajan paljon ihmisiä seurattavaksi ja tapahtumia päivystettäväksi. Mintusta ja Aaposta oli tullut heti paita ja peppu, ja Aapo oli seurannut Minttua joka paikkaan. Yhdessä oli kuulemma nukuttukin. Aapo oli juossut päivät pitkät tuhatta ja sataa ajokoira Ronjan häkin ympärillä. Suhde tyttöystävään oli kuitenkin pakosta jäänyt hieman etäiseksi, koska Ronjalla oli vieläkin juoksuaika.

Setä Heepo antoi Aapolle uuden nimen: "Houdini", koska Aapo oli koko ajan livahtanut jostakin pienestä häkin raosta pihalle ja Heepon perään rantaan.

Aapolla oli ollut touhua aamusta iltaan, eikä se ollut näyttänyt ikävöinnin merkkejä, paitsi yöllä, jolloin se oli muutaman kerran ängennyt setä Heepon viereen nukkumaan. Heepo oli joutunut kuitenkin palauttamaan Aapon takaisin omaan huoneeseen. Hellettä oli tarpeeksi ilman ylimääräistä, elävää lämpöpatteriakin.

Heepo on varsinainen koirakuiskaaja, joka puhuu hyvin koiraa. Niinpä, kun Heepo oli sanonut aamulla, että kohta se kotiväki tulee hakemaan, Aapo oli alkanut päivystää ikkunalla kuin kissa. Ilo repesi, kun Eepo ja Veepo tulivat pihaan. Ensin piti rynnätä häkistä Eepon syliin, sitten Veepon syliin, sitten taas Eepon syliin. Aapo oli ilosta läkähtymäisillään. Suuri ilon ja onnellisuuden aalto pyyhkäisi myös Eepoa. Aapo ei todellakaan ollut unohtanut!!

Kotona Aapo vähän oudosteli. Oli hieman välttelevä, ei oikein antanut koskea ja katseli muualle kuin ei olisi ollenkaan paikalla. Murjottelu sulasi vasta vähitellen.

Saattaapa käydä niin, että Eepo nukkuu tänä yönä Aapon huoneessa.

          

Perjantai 27.7.2018: Onkohan Aapo jo unohtanut Eepon ja Veepon?

Monenlaista on nähty ja koettu, mutta ajatukset ovat myös Aapossa päivittäin. Aapo on perheenjäsen, jota on ikävä. Eepo pohtii, onkohan Aapo jo unohtanut Eepon ja Veepon? Haluaako se enää edes lähteä kotiin? Todellisuudessa hoito on kyllä ollut hyvää, ja Aapo on saanut uusia kokemuksia ja päässyt myös rantalomalle tyttöystävä Ronjan kanssa.

Tiistai 24.7.2018: Ikävä Aapoa

Eepolla ja Veepolla on ikävä Aapoa! Touhua siellä kuulemma riittää, eikä Aapo ole ehtinyt ikävöimään, mutta Eepo ja Veepo kylläkin.

Perjantai 20.7.2018: Aapo lähti kesäleirille, mutta Eepolla ei ole hauskaa

Aapo lähti viikoksi hoitopaikkaan, kauas... monen sadan kilometrin päähän, ja Eepo ja Veepo lähtevät huomenna vielä kauemmas.

Vaikka Hachiko-ajatukset (https://fi.wikipedia.org/wiki/Hachiko_%E2%80%93_tarina_uskollisuudesta) piinaavaat Eepoa, Eepo yrittää tsempata itseään, että Aapo on lähtenyt kesälerille, ja leireillähän on aina niin  mukavaa: siellähän on muitakin lapsia, siellä saa ruokaa, siellä saa leikkiä ja temmeltää ja oppia uusia asioita, eikä missään tule niin hyvät unet kuin kesäleirin teltassa...

Niinpä niin! Ihan hyvä mielikuvaharjoitus, mutta tarkemmin ajateltuna Eepolla ei ollut koskaan hauskaa kesäleireillä. Teltassa ei saattanut nukkua, kun kaikki äänet kuuluivat läpi, vesisade kasteli teltan ja varusteet, sitten paleli, leiriohjaaja teki telttatarkistuksia, jossa ilmoittauduttiin armeijan malliin, piti olla suuressa ihmispaljoudessa muka reippaana pelaamassa jalkapalloa ja työntämässä kuulaa, vaikka mieluummin olisi ollut kotona liimaamassa kiiltokuvia vihkoon. Joka ikinen kerta Eepo sairastui leirillä oksennustautiin ja koti-ikävään. Oli helpotus päästä pois, vaikka ei sekään mitenkään mukavaa ollut, kun äiti oli leirillä keittäjänä, eikä kotona ollut ketään muutakaan. Eepon piti mennä naapuriin siksi ajaksi. Kaveri oli ollut myös leirillä, mutta kun Eepo haettiin kotiin, lähti kaveri myös kotiinsa, ja sinne Eepo meni sairastamaan. Kaveri pomotti ja vähän ehkä kiusasikin, mutta oli pakko kestää.

Eepo pakkasi mukaan Aapon ruuat, ruokakupit, lelut, petin, harjan, silmätipat, Eepon koiranhoitomekon nuuhkittavaksi ja kynsisakset. Ruokaämpärin kannessa luki ruoka-ajat ja ohjeet. Veepo lähti viemään. Eepo ei saattanut lähteä mukaan.

Nyt lähdöstä on mennyt neljä tuntia, ja Eepolla on jo kovasti ikävä ja järkyttävän syyllinen olo. Kuka hullu varaa lomamatkan ja luottaa siihen, että Iipo tai Laapo pääsee hoitamaan? Kuka julmuri lähettää pikku koiran hoitoon toiseen maahan asti (= toiselle planeetalle)? Unohtaako Aapo Eepon ja Veepon? Tuleeko tästä nyt loppuelämän trauma? Meneekö hyvä koira nyt pilalle? Hakeeko Aapo Eepoa ja Veepoa? Miten ilta sujuu? Entäpä huomisaamu?

- No, väliaikatietojen mukaan kesäleiripaikalla oli kaksi muutakin koiraa, joiden kanssa voi nuuhkutella tai leikkiä. Paikalla oli myös lapsia, joiden kanssa Aapo oli heti alkanut pelaamaan pallolla. Minttu oli ottanut heti Aapon huomaansa, ja oli jo harjannut Aapoa, ja Aapo oli mennyt hänelle syliin. Varmasti Minttu kyllä huolehtii Aaposta hyvin. Leikkii, lenkittää ja nukkuu vieressä. Voisikohan tällä leiriläisellä olla oikeasti mukavaa?

Eepon ystävät ovat lohduttaneet, että Aapo pärjää kyllä, ja vieläpä paremmin kuin Eepo. Kiitos, ystävät, näistä sanoista...

Mutta kokonainen viikko!- Byääh! Byääh! Eepo kulkee ikkunasta ikkunaan ja ulisee.

Keskiviikko 18.7.2018: Helteen sekoittama pää vai uhmaikää? Vai kumpaakin?

Ennen pentu sanoi: - Minulla olisi vähän nälkä. Voisinko saada hieman ruokaa?
Nykyisin hellehörhö uhmaikäinen karjuu: - Anna, ämmä, ruokaa!

Ennen pentu sanoi: - Menisin niin mielelläni ulos, jos se vain sopii.
Nykyisin hellehörhö uhmaikäinen möykkää: "Saa..! Pee! Päästä minut ulos täältä! En jaksa katella teitä enää!"

Ennen pentu sanoi: - Olisi niin mukavaa, jos leikkisit kanssani."
Nykyisin hellehörhö uhmaikäinen pomottaa: "No heitä kunnolla sitä palloa, senkin lahna! ETTÄ OLET SITTEN ÄRSYTTÄVÄ!"

Haluaisinpa sanoa, että samat sanat, rakkaani, samat sanat. Iltaharjauksen aikana ja aamukainaloinnissa kaikki on kuitenkin toisin.

Tiistai 17.7.2018: + 32 astetta

Helle "hellii". Aapo läähättää. Ruoka ei maistu. Vettä pitää tyrkyttää. Ulkona ei voi olla. Sisällä ei jaksa olla. Suihkuun ei suostu. Viilentäviä valeluja ei anna tehdä. Eepo ja Veepo valuvat jossain sohvilla.