Lauantai: 13.7.2019: Reissua ja riehumista

Mamma sannoo, että olen jo aika iso poika: 1 v 4 kk!


Mulla oli tiistaina synttärit, mutta niitä ei nyt erityisesti vietetty. Ajettiin autola vaan koko päivä. Oli vähä hoppu kotia, ko Laapo oli tullu.

Me käytiin autola jossaki aika kaukana. Matka suju mukavasti, ko pysähyttiin parin tunnin vällein. Oltiin hotellissa. Sielä sain hienon tervetuliaispussin, jossa oli herkkupatukoita ja puruleluja ja kakkapusseja. Mulle annettiin oma petiki.

Hissi oli vähä siisti! Oli mahtavaa ajela sillä ees ja taas. Löysin käytävällä oman huoneen ovenki kerran. Pärjäsin ihan hyvin, ko Eepo ja Veepo kävi jossaki. Viimisenä aamuna en ennää jaksanu esittää, vaan annoin haukun raikua. Ko Eepo aukaisi (kuulemma vahingossa) ikkunaverhot, ennen ko ne lähti syömään,  niin  hyppäsin sängyle ja haukuin kaikki, mitä näin. Voi vitsi ko oli hauskaa! Ne oli kuitekki mulle niin ko vihasia, ko ne tuli takasi.

Tänä päivänä mentiin pitkästä aikaa puistoon. Tehtiin tärskyt Veetin kanssa. Ennenki meilä on ollu mukavaa ja niin oli nytki. Melkein tunti juostiin ja painittiin.

Tuli sinne yks pimuki, Iitu, ja se oliki aika mielenkiintoinen tappaus. Vähä yritin iskeä sitä, mutta Eepo tuli häiritteen. No jatkettiin sitten Veetin kans ihan omia juttuja.

Maanantai 1.7.2019: Touhua ja tohinaa Pystykorvapäivillä

Me käytiin mamman kans Pystykorvapäivilä lauantaina.( https://spj.fi/events/pystykorvapaivat- 2019/ ) Olipa siellä paljon kavereita ja tohinaa! Enimmäkseen kaikki oli mukavia, mutta muutama äkänen ärähtelijäki oli mukana. Minua kehuttiin: "Onpa komea uros!", " Onpa hyvät värit." " On oikein sopusuhtainen".  "Onpa se ihana!" Mamma oli minusta ylpeä ja se tuntu mukavalta. Ihmiset sanoi, että kannattais osallistua näyttelyyn.

Niinhän me sitten sunnuntaina osallistuttiin johonkin match showhun. Eihän me oikein tiietty, mikä se on ja miten sielä pittää käyttäytyä, mutta juosta piti ja seisoa piti ja hampaita piti näyttää. Aluksi näytin tuomarille pyllyä, mutta onneksi se oli kiva ja sano,  että pittää seisoa toisinpäin. Sitte se neuvo, mitä pittää tehä, ja pääsin aika nopeasti kärryile. Taas se kehu, että paikotellen meni jo aivan hyvin ja että jos vähä harjotellaan, niin ollaan jo ihan pro! Saatiin ensikertalaisen erikoispalkintoki!

No, se oli oikeastaan aika lelliä. Sielä kyllä katottiin vain, miten me liikutaan. Minusta ei sanottu mittään. Voisin vaikka alkaa harrastaan tätä. Mamma innostu sen verran  asiasta,  että ehkä me käyään ainaki harjotuksissa opettelemassa käyttäytymistä. Näyttelytilanne oli kyllä aika hermostuttava, ko oli niin paljon koiria, ääniä ja ihmisiä, ja melkein kaikki haukku koko ajan. Me oltiin kumpikin aivan poikki.

Minusta me pärjättiin mukavasti, vaikka oli ihan eka kerta kummallekin. Yksi koiraemäntä kyllä sanoi mammalle turhan pahasti, että ette viittis tulla kiinni ihan perseeseen. No eihän se tienny, miten siinä kehässä pittää olla.  Mulle tuli kyllä mamman puolesta paha mieli!

Mamman kans on mukavaa, ko se uskaltaa tehä monenlaista uutta ja kivvaa. Se kuljettaa minua eri paikoissa ja koirapuistossa. Sen kans on mukava leikkiä, ko se osallistuu niin täysilä. Minusta tuntuu, että kyllä siittä vielä hyvä koira tullee.

Punaisella matolla superstarojen malliin.
Mukana myös lammaslinssilude

Torstai 20.6.2019: Olet maailman paras koira!

"Ootahan vähä. Kyllä mie ymmärrän. Mami tullee sinua kyllä rapsuttahmaan. Sie olet maailman paras koira! Ja kaunis! Miten kukhaan voi ollakhaan näin kaunis! Sie voittasit kaikki palkinnot kilpailuissa. Ja sulla on niin ihanat nappisilmät ja hienot korvat. Ei kelhään ole nuin hienoja korvia! Ja oi, mikkä tassut ja niin vahvat jalat! Olet maailman paras koira ja ihanasti pyörität nuita silmiästi, aivan niin ko muina miehinä vain. Ja mahan alta. Tietekki rapsutethaan mahan alta. Ja ompa sulla hieno häntä! Ei kelhään ole nuin hienoa häntää. Ja ihana turkki! Kiva ko pietät minusta kiini. Olekko sie mamin poika? Kyllä mami hoitaa. Ja illalla taas harjathaan ja jos ei ole oikein kuuma, voima mennä kavereita kattohmaan koirapuistoon. Eikö vain? Aika monta kertaa on jo luvattu, mutta ei ole käyty pitkhään aikhaan. Eikhään se olis jo aika.

Jaaha, nykkö riittää?"

Torstai 13.6.2019: Näkymättömyyttä ja omaa tahtoa

Osaan tehdä itseni näkymättömäksi! Jee!

Kun tullaan lenkiltä, päätän, että jään pihalle makaamaan.
On hauskaa, kun mami joutuu kantamaan minut sisälle. En suostu tottelemaan. En! En!

Tottelen kyllä aina, kun on kyse jostakin mukavasta, esim. kun porukat ottaa minut autoon. Se tietää jotain hauskaa ja tuo vähän vaihtelua, ja silloin viuhahdan autoon tosi nopeasti.

Tottelin myös, kun meille tuli joku vieras setä. Olisin kyllä halunnut mennä syliin, ja onnistuinkin tunkemaan itseni aluksi iholle asti, mutta sitten tottelin, kun minulle annettiin palkkaa siitä, että istun kauempana. Tottelen hyvin, myös häkin päivystyspaikalla, kun siitäkin saa palkkaa. -Ihan lelliä, ei tarvi kuin olla vaan, niin saa palkkaa!

Tyttöjen perään on kiva ulvoa ja haukkua ihan tosissaan. Tässä en suostu vaikenemaan. Ja miksi muka pitäis?  Minusta olen kyllä aika komea ja puoleensavetävä. Sehän nyt on aivan pakko tehdä selväksi muillekin.

Tykkään myös rähistä ja ryntäillä lenkillä toisten koirien luo. Nyt ne kyllä puhui jotain, että tässä aloitetaan nyt tehokuuri. Mitähän se tarkoittaa? Laittaako ne mulle jonkun kuonokopan?

Välillä ottaa aivoon, että porukat on niin vanhoja, ettei ne jaksa leikkiä tarpeeksi. Sanovat vain, että nukutaan vähän aikaa. Meikä kyllä nukkuukin ihan mielellään, mutta rajansa kaikella! Ja vielä: On niin noloa, kun mami esittelee minun vauvakuvia!

Tiistai 4.6.2019: Kaksi on mulla ihanaa!

Kaksi on mulla ihanaa: metsä ja tyttöjen pissat!

Siellä mä juoksen riemulla, eikä haittaa kylän kissat.

Pissoja nuuhkin ja lutkutan,
enkä tarpeeksi niistä saa:
Oi, tätä elämää ihanaa!

Harmi, etten irti mä olla saa,
mutta ootahan, tyttöni, armaani mun,
vielä mä saavun luoksesi sun
- ja riemuita silloin saamme!

Sunnuntai 19.5.2019: Yleisön pyynnöstä: blogin kirjoittaminen jatkuu toistaiseksi

Aapon kesäelämää


Lenkin jälkeen Aapo yleensä haluaa, että jäädään etuterassille juttelemaan ja katsomaan tien kulkijoita. Eepo teki Aapolle päivystyspaikan.

Veepo on rakentanut Aapolle luksushuvilan. Siinä on iso katos, kaksi terassia,

mökki ja divaani. Ehkä osallistutaan

Huvila & Huussi - ohjelmaan, kunhan

sisustuskivien maalaus saadaan

päätökseen.👀

Hyötykäytössä ennen kierrätystä

Naapurin poikien kanssa, Pontus ja Hemmo kylässä

Päällikkö itse! Pomotusta ja rähinää toisille

koirille näkyvissä ja kuuluvissa. Pallit tursuaa hormoneja.

Aidan takana on kaksi urosta. Rähinää puolin ja toisin,

mutta murrosikäinen Aapo rähisee pahemmin. Ukitteluyrityksiä on ollut myös Veepolle,

mutta siinä Aapo häviää toistuvasti.

Ruotsin sukulaisissa Aapo kävi päälle Rekulle, jonka kanssa on ennen

ollut kaveri. Taisi olla mustasukkaisuusdraamaa: Nyt  Aapo vartioi "Ronjaansa",

jonka hekuma viime kesänä oli pikku Aapolle hämmentävää.

Mamikaan ei saa enää nostella Aapoa mielin määrin syliin. Ei tässä mitään vauvoja enää olla!

Tänä kesänä perheen valtasuhteet tarkistetaan varmaan monta kertaa.

Torstai 9.5.2019: Aapo 14 kk; Blogin aktiivinen päivittäminen päättyy

Aapo ja Eepo -blogi on palannut aloituspisteeseensä. Esittelyn mukaisesti blogin tarkoituksena oli kuvata Aapon tuloa perheeseen ja Eepon kasvua Aapon emoksi. Näin on tapahtunut. Koiraperheeen elämä on vakiintunut uomiinsa, ja Eepo on saanut itsevarmuutta koiranomistajana ja Aapon emona.

Aaposta on vuodessa tullut paitsi komea nuori uros, myös persoonallinen ja rakas perheenjäsen. Aapo on ystävällinen, utelias, terhakka ja äärimmäisen hellyydenkipeä. Kun veli Iipo oli käymässä, Aapo odotti uskollisesti oven takana Iipon heräämistä.

Blogin aktiivinen päivittäminen päättyy. Satunnaisesti päivityksiä voi tulla edelleen, esimerkiksi jostakin elämän huippuhetkestä, mutta blogin pääajatus on nyt täyttynyt.

Kiitos blogin lukijoille seuraamisesta. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!

Hau hau!

Terveisin Aapo ja Eepo

Aapo odottaa veli Iipon heräämistä.