Keskiviikko 30.5.2018: Mitä hyötyä on venyneistä jaloista?

Kolmen kuukauden ikää lähestyessä Aapo kasvaa nopeasti. Yhtäkkiä pidentyneistä jaloista on hyötyä keittiön pöydälle ja työtasoille kurkistelussa, häkin kynnyksen ylittämisessä ja donkkausmaisissa leikkihyppelyissä. Rauhallisina hetkinä on niin leppoisaa loikoilla pitkin pituuttaan.

Eeposta on tullut purulelu ja leikkiautomaatti. Veeposta on tullut sylittelijä ja luontomatkaopas. Hetkinen! Eihän sen aivan näin pitänyt mennä! Eeponhan se piti olla kirjallisuuskoiran paras syliystävä!

Eepoa on helppo pomottaa...tai niinhän Aapo luulee...- Katsotaanpa, Aapo, asia ihan tappiin asti ennen kuin alat tuulettaa!

Jos naapurissa huudetaan Aaro-poikaa, höristelee Aapo tohkeissaan korviaan ja heiluttaa kiivaasti häntää. - Täällähän minä olen! 

Ensi viikon rokotuksen jälkeen maailma alkaa avartua. Sitä odotellessa kirjallisuuskoiran taidehäkki valmistuu. Naivistista näyttelyä kasataan jo.

Maanantai 28.5.2018: KUKA on käynyt tontillani?

Aapo tarkistaa toistaiseksi vain oman pihan tiluksia, kunnes ensi viikolla päästään rokotuksille. Hupaisaa on, kuinka aina pitää kiertää samoja reittejä ja olla aina yhtä kiinnostunut tontin reunalla olevista pökäleistä. - KUKA on käynyt täällä?!!!!

Tänään häkkipäivän jälkeen Aapo hinkuvinkui kahdella jalalla punaiseen autoon. No, auto ei ollut se punainen, jolla pääsee metsään, mutta sama väri kuitenkin. Aapo näyttää tunnistavan autot yhtä hyvin kuin Eepokin.

Halu metsään oli kiihkeä. Koska Eepon vaatetus ei vastannut metsäretken vaatimuksia, eikä tankissa ollut bensaa tarpeeksi, otettiin häkki, vesi ja palkat mukaan ja käytiin 500 metrin päässä liikenneympyrässä kääntymässä. Sitten päästiin rauhassa sisään.

Aapo on hyvin palkkatietoinen. Palkan edestä voi istua ja tulla luokse ja odottaakin vähän, mutta vain jos sattuu huvittamaan. Kun jääräpää lyö pepun maahan ja jalat jarruksi, siitä ei liikahdeta kuin kantamalla.

Perjantai 25.5.2018: Voiko haukka viedä koiranpennun?

- Voiko haukka tulla ja napata pienen valkean koiran häkistä? (Mielikuva korkealla kiljuvasta pienestä pennusta jalat oikosenaan haukan kynsien puristaessa selkää)

-Pitääkö katoksi laittaa verkkoa tai tehdä häkkiin oikea katto?

- Voiko joku varastaa koiran?

- Voiko koira tulla hulluksi häkissä, kun sietoraja ylittyy? (Mielikuva kuola suupielestä valuvasta koirasta, joka puree viimeisillä voimillaan häkkiverkkoa)

- Mikä on oikea aika olla yksin häkissä?

- Olemmeko me tosi surkeita koiranpitäjiä? (Mielikuva poliiseista, jotka totisina ja päätään pudistellen antavat ikuisen eläintenpitokiellon ja isot sakot)

Näitä miettiessä meni Eepon stressityöpäivä. Aapo meni häkkiin 6.40. Veepo oli tullut käymään 9.30. (Yksinoloa n. kolme tuntia) Kaikki oli ollut hyvin, ja Aapo oli nukkunut kopin terassilla.

Eepo ajoi haukka-ajatusten lennättämänä ylinopeutta ja tietöitä kiroten ja oli  kotona n. klo 12.

Oli hiljaista. Oliko Aapo viety? 

Vai voisiko sittenkin olla mahdollista, että Aapo vain nukkuisi...?

No voisihan se! Kaikki oli hyvin. Huh, mikä helpotus!

Tiistai 22.5.2018: Eepon opinnot edistyvät

Eepon kasvaminen Aapon emoksi edistyy hyvin. Reilun kahden viikon aikana Eepo on oppinut:

• että pitää kai ostaa valjaat, ettei ryntäily käy Aapolle kurkkuun kipeää
• että pentukirjat ehkä varoittelevat liikaa; Eikös hypyt ja loikat vain vahvista lihaksia? 
• ihailemaan Aapon luonnetta ja älykkyyttä
• sietämään pennun tuomaa stressiä ja kokemaan tunteiden laajaa kirjoa
• selkeää ja avointa viestintää (Eikä pelkästään koiralle!)
• huomaamaan, että pennun herättämillä positiivisilla tunteilla on positiivista vaikutusta myös ihmissuhteisiin
• ihailemaan pennun kykyä elää täysillä hetkessä 
• pysähtymistä ja maailman katsomista pentunäkökulmasta, kuin ensimmäistä kertaa: juoma-astiassa uiskentelevaa  koppakiiskeäkin voi keskittyä katsomaan tosi, tosi tarkasti. 
• luottamaan enemmän itseensä emohommissa. Aapon rytmi on helppo, ja siitä saa varmuutta hoitolukujärjestyksen noudattamiseen. Sisäsiisteys on hyvällä mallilla.

Sokerina pohjalla: Tänään oli joku huippupäivä. Aapo oli kuulemma viihtynyt häkissä jo yli kolme tuntia: touhunnut, makoillut terassilla, nukkunut ja käynyt kopissa monet kerrat. Iipo oli hoitamassa. Veljekset löysivät ilon toisistaan.

Maanantai 21.5.2018: Metsästyskoiraopinnot etenevät

Metsästyskoiraopiskelu on mukavaa! Veepon tulo ja ruokailu ovat merkki siitä, että nyt mennään. Tänään tuli pettymys: Ei mentykään, ja se otti päähän. Häkissä on hauska haukkua ajan kuluksi vaikka varpusta. Ulkona on kiva olla!

Häkki- ja koppielämä on ihan lelliä jo, mutta joskus pitää vähän kitistä, että pitäis päästä etupihan päivystyspaikalle. Eepon äitiysloma päättyi. Vielä ei tule koko päivän yksinoloja, mutta sitä kohti mennään.

Häntä heiluu aina kiivaasti lasten mennessä ohi, ja Aapo haluaisi rynnätä pyörien perään.

Tänään Aapon ilme oli näkemisen arvoinen, kun se mietti, minne hautaisi puruluun. Sopiva paikka löytyi, ja ei kun hommiin!

Sunnuntai 20.5.2018: Mikä on normaalia?

Aapo: - Onko normaalia haukkua imuria?
Eepo: - On.
Aapo: - Onko normaalia viettää aikaa Eepon ostoskorissa?
Eepo: - No.. olkoon niin, kunhan et pure reunoja.
Aapo: - Onko normaalia, että eteisen naulakossa on kenkiä pussissa?
Eepo: - On. Toistaiseksi ainakin.
Aapo: - Onko normaalia leimautua nyt hulluna Veepoon?
Eepo: - On! On normaalia ja oikein kannatettavaa. (Peittää kädellään suun. Hihittää.)
Aapo: - Onko normaalia tehdä vielä kakat sisälle?
Eepo ja Veepo: - Ei! Aapo, ei!
Aapo: - Onko normaalia kuunnella naapurin lasten ääniä ja nukahtaa kopin terassille ja mennä koppiin jatkamaan unia?
Eepo ja Veepo: Poikamme Aapo. Se on normaalia ja erittäin kannatettavaa! (Ylpeydestä hykerrellen, Veepo paukuttaa henkseleitään.)

Lauantai 19.5.2018 Elämä normalisoitumassa?

Päivystyspaikalla

Tänään tuntui ensimmäistä kertaa siltä,  että elämä taitaa sittenkin vielä normalisoitua. Aapo touhuilee Veepon kanssa "miesten töissä" ja voi turvallisin mielin ottaa etäisyyttä Eepoon. Eepon lähtö kotoa ja tulo takaisin sujuivat hyvin. Kun Eepo tuli takaisin, kumpikin oli päiväunilla. Aapo kävi vain tervehtimässä Eepoa ja meni takaisin nukkumaan. Siis mitä?!

Olisikohan se sittenkin niin, että "Missä koira kolme yötä, siellä koiralla koti?"

Aapo kaipaa selvästi toisia koiria ja ilahtuu lasten näkemisestä. Kahden viikon päästä, rokotuksen jälkeen voidaan tutustua beagle Tessaan, pohjis-Jeppeen ja italianvesikoira Loreen. Lisäksi kamuiksi voivat ehkä alkaa dalmatialais-Joda ja karkeakarvainen saksanseisoja Taavi. Jodan ja Taavin kotona on myös lapsia.

Ei tämä ehkä pöllömpi koti olekaan! Ehkä täällä voi asua. Palkkakoulutus on aloitettu, ja rauhoittuminen istualleen ennen häkistä ulostuloa sujui tänään hyvin.

Autoajelu ei ensin tahtonut onnistua,  kun autoon mennessä Aapolla oli liikaa virtaa ja kuljetushäkissä iski paniikki. Tultiin takaisin ja rauhoituttiin vähän, lähdettiin uudestaan. Löytyi kiva metsätie, jonne oli mukava pökelehtiä.

Ensi viikolla hoitoremmiin astuu veli Iipo, ja Eepo lähtee töihin. Huh, mikä määrä asioita Eepon pitäisi muistaa kertoa!