Maanantai 25.6.2018: Vanhemman herrasmiehen käytöskoulussa

Tänään tavattiin vanhempi pohjisherrasmies Jeppe,  joka hieman opasti  Aapoa käytösasioissa. Aapo kieri selälleen, hyppeli selkään ja mellasti tauotta; esitti perusteellisesti pentua. Jeppe koulutti murahdellen, mitä voi tehdä ja mitä ei. 

Jeppe oli aluksi mustasukkainen emännästä ja myös ehkä Eeposta, jonka tuntee vuosien takaa. -"Mikä TUO on? Mitä tuo TÄÄLLÄ tekee?" Kun Jeppeä hyviteltiin, paijattiin ja kehuttiin maailman parhaaksi koiraksi, niin loppulenkki meni jo ihan mukavasti. Käytiin koiraystävällisessä Tähtitornin kahvilassa, jossa saa myös koirien maitojäätelöä lihapaloilla.  (ks. http://tahtitorninkahvila.fi/ )

Jeppe sai jäätelön, Aapo ei, koska maha on ollut neljä päivää ruikulilla. Se ei ole mikään ihme; suu käy kaiken aikaa, ja mahaan livahtaa kaikkea mahdollista, vaikka kuinka vahtisi.

Päivään mahtui vielä kaksi kohtaamista naapuruston beaglejen kanssa. Vanha rouva Tessa ei todellakaan lämpene pikku ipanoille, mutta Hemmo oli heti valmis leikkiin.

Toiset tykkäävät, toiset sietävät kohtalaisesti, toiset eivät voi sietää. Näin se vaan menee. Hyvää oppia kaikki!

Sunnuntai 24.6.2018: Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki

Viime viikolla ensimmäinen kerrostalovierailu oudon ihmisen luo sai aikaan paniikkireaktion. Tällä viikolla tilanne uusittiin. Heti pihalla Aapo oli rento ja selvästi tunnisti paikan. Portaat pelottivat, mutta hissikyydin jälkeen kaikki oli selvää ja tuttua. Saattoi syödä ja leikkiä omalla sukalla, käydä parvekkeella haukkumassa peilikuvaa ja myös nukkua. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki!

Kukanhaistelukuva on kotipihalta.

Valjaissa Aapo näyttää poliisikoila Lexiltä ja melkoisen telävältä.

Keskiviikko 20.6.2018: Bileet pentukerhossa

- Painitaanko?
- Joo!
- Tuutko mun päälle?
- Joo! Sää voisit tulla sitten mun päälle!
- Miltä sun pylly haisee?
- No haista! Määkin haistan sitte sua!
- Purenko sua kaulasta?
- Joo! Mää puren sua sitte jalasta.
- Levätäänkö hetki?
- Ei. Tuu mun päälle! Mää tuun sitte sun päälle.
- Tuutko ens kerralaki?
- Joo. Sää oot kiva!

Eläinlääkäriasema Evidensia järjestää kolmen kerran pentukerhon, jossa rokotetut pennut saavat tutustua toisiinsa ja leikkiä. Omistajat saavat samalla tietoa koiran hoidosta. Aapo ja lapinkoira Rico viihtyivät riehumisalueella, kolme muuta rauhallisempaa oli toisella puolella aitausta. Sieltä ei kuulunut mitään.

Kuvista tuli jokseenkin epätarkkoja, kun pojat olivat NIIN liikekannalla koko tunnin ajan. Välillä hörpättiin vettä, sitten jatkettiin taas jytyämistä. Kieli roikkui, kuppikin kaatui, mutta oli ainakin kunnon bileet!

Sunnuntai 17.6.2018: Niin oliko se tämä se koiranpentukatse?

Rauhallisuus ja samanaikainen jääräpäisyys näyttävät olevan Aapon luonteen hallitsevimpia ominaisuuksia. Aamuisin voi pötkötellä tosi pitkään ilman kiirettä mihinkään, kukkia voi nuuhkia, kärpäsiä ja perhosia voi yrittää ottaa kiinni keskittyneesti.  Pihakeinussa keinuminen on mukavaa."Pentua ei saa vetää hihnassa." - No miten sen sitten saa liikkumaan siihen suuntaan kuin ollaan menossa tai tulemaan sisälle? Kantaminen on usein ainoa keino. Aika vahva oma tahto Aapolla tuntuu olevan.

Stressiä aiheutti vierailu kerrostalossa (pelottavat portaat, uudet hajut, uusi ihminen). Aapo läähätti, kiersi hermostuneena paikkoja ja alkoi riiviöksi. Kun käytiin välillä ulkona nuuhkimassa ympäristöä ja sattumalta paikalle osuneita toisia koiria ja tultiin hissillä takaisin, oli jo heti rennompaa, aivan kuin olisi tullut tuttuun paikkaan. Aapo alkoi leikkiä ja jopa uuvahti kuorsaamaan vähäksi aikaa. Ensi viikolla mennään samaan paikkaan uudelleen. Katsotaan, onko helpompaa.

Veepon lähtö autolla ilman Aapoa aiheuttaa myös stressireaktion. Aapo hyppää nojatuolille katsomaan ikkunasta, läähättää ja vinkuu. Stressi lievenee, jos huomion kääntää muualle, mutta yksinoloa sisällä on vielä siedätettävä. Se on oikeastaan jäänyt vähän kesken, kun häkissä yksinoleminen sujuu jo tosi hyvin; monta tuntia täysin rauhassa. Aapo nauttii ulkona olemisesta. Häkin aurinkovarjo ja verhot antavat sinne huvilamaisen tunnelman.

Sisäsiisteys on kunnossa. Ruokahalu on vähenemässä. Ei sitä enää aivan pikkupallero ollakaan! Emo voi yrittää väistyä henkisesti hieman taemmas.

Hihnassa kävely on poukkoilua laidasta laitaan ja suhahtelua sinne tänne. Uusista hajumerkerkeistä näyttää tulevan stressi ja väsymys. Yritetään seuraavaksi harjoitella vapaana oloa pihalla, mutta ehkä hihna kuitenkin varmuuden vuoksi roikkuu perässä. Vanhat vanhemmat koukkujalkoineen ja köyryselkineen ehtivät ehkä tarvittaessa saada karkulaisen kiinni.

Tiistai 12.6.2018: Ihan huippupäivä ja eka ikioma kaveri!

Tänään se tapahtui! Aapo sai ihan ensimmäisen koirakaverin. Viisivuotias italianvesikoira Lore on aivan mahtava kaveri: sopivan innokas ja kärsivällinen pennun koheltamiselle.

Oli mukava seurata Aapon ja Loren iloista juoksentelua irrallaan, rinnakkain ja peräkkäin ja välillä veljellistä painia. Lore laittoi Aapolle myös rajoja, niin että Aapo ehkä vähän tajusi, milloin olisi aika lopettaa.

Temmellys vei Aapon voimat niin, että se piti kantaa autosta sisälle. Ilta sujuikin sitten rauhallisesti loikoillen.

Kiitos Lore, ihan ensimmäinen ja turvallinen koirakamu!

Maanantaina 11.6.2018: Eilen ja tänään suuressa maailmassa

Eilen käytiin ihmettelemässä ulkoilualuetta. Rullaluistelijoita, rullahiihtäjiä ja pyöräilijöitä suhahteli ohi sellaisella vauhdilla, että oli parempi katella vähän kauempaa.  Frisbeegolfareitakin näkyi. Uusia hajuja tuli nokka väärälleen. Hihnassa piti syöksähdellä edestakaisin ja päättömästi.  Virikkeitä tuli niin paljon, että pökälehommat unohtuivat koko illaksi ja illalla piti alkaa Eepolle rähjäämään asiasta. Eepon ystävän lapsi riehui aikoinaan niin kauan, että väsymyksen vuoksi sietokyvyn rajat tulivat vastaan. Lapsi oli itkenyt ja sanonut: "Äiti, korjaa minut." Ehkä Aaponkin ärinä oli tätä.

Tänään käytiin ensimmäistä kertaa hihnakävelyllä tiellä. Vetäminen oli kovaa, mutta aina silloin tällöin meni hyvin, ainakin parin sekunnin ajan. Ei tätä tietenkään heti voi osata. Pyöräilijöiden kohtaaminen meni ihmeen hyvin.

Palkat eivät kelpaa, kun on tutkimistouhu päällä. Kehut saavat riittää.

Naapuriston berninpaimenkoira nousi kahdelle jalalle aidan yli ja ilmoitti, että tänne ei sitten ole asiaa. Kulmakunnan kauhuja ei onneksi näkynyt. Kotipihalle oli hyvä tulla, ja oman kopin terassilla voi rauhassa sulatella tätäkin kokemusta.

Perjantai 8.6.2018: Ei tämä aina pelkkää päivänpaistetta ole

Aapo lösöpäivän aamuna

Koirahommaan liittyy: 

• huolta, katastrofin pelkoa, irrottautumisen pelkoa, stressiä, noloutta osaamattomuudesta, epäonnistumisen tunteita, ristiriitoja, näkemyseroja, epävarmuutta, vapauden kaipuuta, väsymistä jatkuvaan valppaana olemiseen, ärsyyntymistä moniin asioihin, oman elämän epätasapainoa ... 

mutta myös

• iloa, hellyyttä, ylpeyttä, rakkautta, rauhoittumista, ymmärtämistä, yhteenkuuluvuutta ja seesteisyyttä.

Murrosiän piirteitä ja pomotusta alkaa olla näkyvissä. Aapo haluaa karata häkistä ovea avattaessa, ja on pari kertaa onnistunutkin, mutta ei onneksi aivan vielä ole täysin tajunnut, mitä mahdollisuuksia se antaisi, kun hihna ei ole paikollaan.

On  nähty myös pihalta syöksymistä salamavauhdilla talutin kolisten pyöräilevää naapuria kohti, naapurin isännän ylenpalttista pussailua, (Haloo, perhe on eri asia kuin naapurit!), hyppimistä ovea vasten ulos lähdettäessä, hyppimistä vieraiden päälle, kieltäytymistä luovuttamasta maasta löytyneitä puupalikoita, kiviä ja muita epäkelvollisia esineitä, juntturointia, liikahtamattomuutta... 

Tuire Kaimion Pennun kasvatus - Pennusta kunnon koiraksi antaa onneksi konkreettisia neuvoja ja ohjeita, joista on apua, mutta stressiherkälle Eepolle kirjoista tulee myös paineita ja toivottomuutta.

Ostoslistalla on pantaan laitettava nimihela, häkkilelut pitäisi vaihtaa, häkkiin kaivetut lukuisat kuopat pitäisi täyttää... Puuhaa riittää.

Punkkientorjunta-aine laitettiin juuri niskaan, sormihammasharja on ostettu, metsäretki on tehty.

Huh, täällähän on hiljaista!

Keskiviikko 6.6.2018: Aapon lösöpäivä ja r o k o t u s!

Tänään Aapolla on lösöpäivä. Varhaisten aamutoimien jälkeen Aapoa nukutti makeasti 9.30 asti! Häkissä olo tympäisi, eikä ihme: toukokuun lämpimien ja linnunlauluisten päivien jälkeen lämpöä on vaivaiset 8 astetta, ja päälle vielä jäätävä tuuli. Kaikki häkkilelut on niin nähty! Ollaan sitten sisällä. Se sopii Eepollekin hyvin. Luetaan!

Alkuillasta päästään lähemmäs kodin ulkopuolista maailmaa, kun mennään rokotuksille. Koirakaveritreffejä on jo sovittu. Huomenna on elämää mullistava päivä. Maailma avartuu.

Aapo on kotoutunut mukavasti. Yhteinen kieli on löytynyt. Pikkuvauvojen pehmeä peti ei enää kiinnosta. Rahin kautta pääsee nojatuoliin. Siinä voi nukkua tai katsella ulos. Aamulla  on aina kiva tavata.

Eepon jalkojen päällä on kiva lötköttää koivet pentuasennossa ja täysin pehmeänä. Aapo viihtyy sylissä, mutta myös temmeltää ja touhuaa. Metsä on oikea Superpark!! Aapo on terävä ja oppii nopeasti. Hakeminen on hauskaa, ja Aapo tajusi pelin idean helposti.
- Ei hattumpaa, ei hattumpaa!

P.S. Ei se maailma avarrukaan vielä huomenna. Viiden päivän varoaika pitää olla, eli ensi viikolla vasta....

Lauantai 2.6.2018: Onko perheenjäsenissä tunnistettava geenihaju?

Laapo-sisko tuli. Miten on mahdollista, että Aapo tunnisti hänet heti, vaikka ei ole ennen nähnytkään? Onko perheenjäsenissä joku sama geenihaju?


Ilo ja rakkaus roihahtivat taas.